Puolan käytös osoittaa, ettei maan johto joko ymmärrä EU:n pelisääntöjä tai ei välitä niistä. Yhden maan itsepäinen sooloilu tuo vahinkoa kaikille muille.
Helsingissä runsaan viikon päästä pidettävän EU-Venäjä-huippukokouksen tulokset ovat vaarassa Puolan politiikan vuoksi. Neuvotteluita uudesta kumppanuussopimuksesta Venäjän kanssa ei voida suunnitellulla tavalla aloittaa, elleivät unionin jäsenmaat ole asiassa yksimielisiä. Puola ilmoitti yllättäen maanantaina EU:n ulkoministerikokouksessa estävänsä neuvottelut, ellei Venäjä sitä ennen taivu Puolan ehtoihin.
Unionissa on ennenkin nähty jäsenmaiden "iltalypsyjä" tärkeissä kysymyksissä eli kansallisten etujen puolustamista, mutta Puolan johdon sooloilu osoittaa joko pahaa poliittisen pelisilmän puutetta tai lähes sokeaa itsepäisyyttä. Asetettuja ehtoja on nimittäin mahdoton täyttää ennen Helsingin huippukokousta ilman, että joko Venäjä tai Puola menettää täysin kasvonsa. Suomen johdolla on EU:n puheenjohtajana hikinen urakka löytää asiassa ratkaisua.
Ellei tilanne muutu, kärsijänä on ennen muuta unioni ja siinä sivussa Suomen puheenjohtajuus, jonka keskeiseltä tavoitteelta Puola on sahaamassa oksaa alta.
Toinen Puolan ehdoista on, että Venäjän pitäisi ratifioida Euroopan energiaperuskirja ennen Helsingin tapaamista. Lahden huippukokouksessa presidentti Vladimir Putin teki selväksi, ettei Venäjä vahvista sopimusta nyt eikä nykyisellään, mutta hän jätti samalla ovia auki myöhempiä neuvotteluita varten. Puolan tällä tavoin esittämään vaatimukseen Venäjä ei mitenkään voi taipua, eikä sen asian ymmärtämiseen edes tarvita syvällistä diplomatian pelisääntöjen tuntemusta.
Toisena ehtona on, että Venäjä lopettaa vuoden takaisen puolalaislihan tuontikieltonsa. Kyseessä onkin kielto, jolle on vaikea löyöää mitään asiallisia perusteita, ja se liittyy paljon enemmän maiden välisiin huonoihin suhteisiin kuin puolalaisen lihan laatuun.
Tuontikielto on tarpeen lopettaa ja siinä EU voisi toimia Puolan apuna, mutta nyt tämäkin asia saatiin varmasti vain entistä suurempaan solmuun.
EU:n ja Venäjän nykyisiä sopimuksia voidaan jatkaa, joten tyhjiötä ei synny, vaikka Helsinkiin aiottu anti pettäisi. Uuden kumppanuussopimuksen neuvottelut vievät joka tapauksessa oman aikansa, aloitus vain siirtyisi. Puolan jarrutus ei aiheuta korjaamatonta vahinkoa, mutta se vahvistaa Venäjän kantaa siitä, ettei EU:sta ole vahvaksi neuvottelukumppaniksi.
Moskovalle on aina sopinut asioiden hoito mieluiten kahdenvälisesti, jolloin se voi samalla pelata EU-maita toisiaan vastaan. Suomen toivo yhtenäisyydestä on valumassa Puolan linjan myötä hiekkaan.
Ennen muuta kyse on siitä, että Puolan uusi johto tuntuu kovin huonosti sisäistäneen ajatuksen eurooppalaisesta yhteistyöstä. Kaksoisveljet, pääministeri Jaroslav Kaczynski ja presidentti Lech Kaczynski ammentavat poliittisen tukensa syvältä nationalismin ja ennakkoluulojen maaperältä. Suhteet Venäjään ovat muutenkin kireät, ja veljekset ovat saaneet välit huonoiksi myös Saksan kanssa. EU:lle asetetaan vaatimuksia, joille ei ole paljon todellisuuden kanssa tekemistä.
Patavanhoillisuus ja muukalaiskielteisyys ovat Puolassa nyt poliittista valtavirtaa, mikä ei lupaa jatkolle hyvää. EU:n sisäinen rakenne tietää ongelmia heti, jos joku ei pelaakaan yhteisten arvojen pohjalta. Varsovan nykyjohto pitäisi saada viikossa ymmärtämään, että mitä hajanaisempi EU on, sitä enemmän se tässä tilanteessa vain antaa kortteja Venäjän käteen.