MM-kilpailut
Onhan sitä ihan päällikkö, jos voi hiihtoloman after skissä elvistellä suksilla, joilla on voitettu neljä maailmanmestaruutta. Niin Atomicillakin laskeskellaan, ja hierotaan tyytyväisinä käsiä yhteen Val d´Isèren MM-kisojen jälkimainingeissa. John Kuceran, Aksel Lund Svindalin, Kathrin Zettelin ja Carlo Jankan maailmanmestaruusbonukset lohkaisevat paksun tukun seteleitä suksivalmistajan kassasta, mutta raha on luvassa takaisin moninkertaisena.
MM-kisat ovat tärkeä tapahtuma suksivalmistajille ennen kaikkea markkinointimielessä. Suksia ostava kansa muistaa, mitä merkkiä maailmanmestarit ovat heilutelleet tv-kameroiden edessä maalialueella, sanoo Martti Uusitalo. Pitkän linjan suomalainen alppihiihtomies on auttanut muun muassa Tanja Poutiaista ja Kalle Palanderia suksisopimustensa sorvaamisessa.
"Juuri siksi MM-menestys huomioidaan urheilijoille maksettavissa bonuksissa. Parhaimmillaan kyse on sadoista tuhansista euroista", Uusitalo sanoo.
Sen sijaan suksien keskinäistä paremmuutta mitataan paremminkin maailmancupissa, jossa suksivalmistajille on oma cupinsa. Kymmenissä kisoissa selviää koko kauden tulostaso ja kehitys.
"Tänä vuonna on ollut nähtävissä, että Atomicin pitkään jatkunut valtakausi maailmancupissa on tasaantumassa. Fischer oli jo viime keväänä miesten ykkönen, ensimmäisen kerran varmaan kymmeneen vuoteen. Headilla on kovia laskijoita varsinkin vauhtilajien puolella, kuten Bode Miller ja Maria Riesch", Uusitalo sanoo.
Tasaantumiseen vaikuttavat sekä taloudellinen taantuma että varsinkin Keski-Euroopan kaksi edellistä huonoa lumitalvea.
"Ne ovat syöneet tuotekehityksen ja kilpapuolen rahoja. Jos aikaisemmin oli töissä kymmenen insinööriä, nyt niitä on kaksi."
Tilinauhassa
seitsemän numeroa
Kilpa-alppihiihto on suksivalmistajille puoliksi markkinointia ja puoliksi tuotekehitystä. Huippu-urheilijat testaavat uusia innovaatioita, kuten aikoinaan carving-suksia ja vastikään Atomicin Double-deckejä, ennen kuin ne ilmestyvät kauppoihin kaiken kansan ulottuville.
Kiintotähdet ja valovoimaiset persoonat tienaavat suksisopimuksillaan seitsemännumeroisia summia, Uusitalo kertoo.
"Näitä millereitä ja palandereja ei kuitenkaan ole monta", hän huomauttaa.
"Maailmancupin perustallaajat, sijoille 15-25 laskevat urheilijat tienaavat suomalaisen johtajan palkan verran, ehkä 100 000 euroa vuodessa. He tulevat toimeen ja tekevät hyvää perustiliä, mutta eivät varsinaisesti rikastu."
Välinesopimukset muodostavat arvioiden mukaan noin puolet parhaiden alppihiihtäjien tuloista. Lisäksi tulevat muun muassa muut sponsoritulot ja palkintorahat.
Sopimuksia aletaan sorvata todenteolla hiukan ennen maailmancupin finaaleja, jotka lasketaan maaliskuun puolivälissä.
"Sopimukset lyödään yleensä lukkoon finaalien aikana. Urheilija tarvitsevat aikaa suksien testaamiseen. Esimerkiksi Tanja testasi viime keväänä kolme eri merkkiä", Uusitalo kertoo.