Suomi maailmantaloudessa -selvitys löytää yllättävänkin paljon vaikeuksia Suomen koulutusjärjestelmästä. Osaamisen tiellä on isoja rakenteellisia esteitä.
Ylijohtaja Anne Brunila luovutti tiistaina Suomi maailmantaloudessa -selvityksen, jota myös kutsutaan hallituksen globalisaatioraportiksi. Tämä Matti Vanhasen liikkeelle lähettämä työ on nykyisen hallituksen panos raskaiden raporttien sarjaan siitä, mitä Suomessa pitäisi tehdä, jotta tulevaisuuden elintaso ja työpaikat voitaisiin turvata.
Kerta toisensa jälkeen Suomen johtavat asiantuntijat ovat todistaneet, että monia jäykkiä rakenteita on kyettävä uudistamaan. Nyt on Vanhasen vuoro yrittää saada jotain myös tehdyksi.
Brunilan ja häntä ennen Olli Rehnin johtaman selvitystyön lähtökohtana on kysymys siitä, kuinka Suomen kaltainen pieni maa voi selvitä globalisaation tuomissa muutoksissa. Talouskehityksen eturintama on siirtynyt aivan muihin maihin, ja Suomella kerran olleet kilpailuedut alkavat olla mennyttä. On keksittävä uusia lääkkeitä, tai pikemminkin on otettava käyttöön ne reseptit, jotka ovat jo aikaisemmista diagnooseista tuttuja.
Selvityksen mukaan Suomen globalisaatiostrategian avainsanoja ovat osaaminen, avautuminen ja uudistuminen. Se on kuultu ennenkin, mutta uutta on tapa, jolla Brunilan vetämä työ liittää nämä tarpeet vahvasti Suomen koko koulutusjärjestelmään.
Etukäteen moni odotti, että selvitys liikkuisi paljon työelämän rakenteissa ja niiden uudistamistarpeissa. Meneillään olevien tulopoliittisten neuvotteluiden ei kuitenkaan tekstistä pitäisi paljon uutta polttoainetta saada, vaikka todellisuus voi olla toisenlainen. SAK ehti heti tyrmätä raportin kiivain sanakääntein, kun sen sijaan Elinkeinoelämän keskusliitto kiitti sitä.
Tämä kuvaa, missä rintamalinja kulkee, mutta sen ei soisi tekevän asiallista keskustelua mahdottomaksi. Raportti toivoo lisää joustavuutta ja yrityskohtaisia palkkaratkaisuja, mutta ei pura sopimusjärjestelmän perusrakennetta, saati sitten yleissitovuutta. Työmarkkinatuki kylläkin uusittaisiin, mutta työsuhdeturvaa ei purettaisi.
Selvityksen tavoite on suomalaisten työpaikkojen säilyminen, ja tähän huoleen vastaaminen todella edellyttää joidenkin asioiden ajattelemista uudelleen. Mutta raportin painavin anti ei niinkään ole työelämässä, vaan muualla. Se etsii keinoja avata Suomea ja kannustaa osaamista, ja löytää paljon perkaamista etenkin Suomen koulutusjärjestelmästä, jossa on ilmeisiä puutteita.
Toisaaltalähes neljännes nuorista "hukataan" peruskoulun tai lukion jälkeen, toisaalta huippuosaajienkaan koulutus ei onnistu niin kuin pitäisi. Voimavaroja ei käytetä kunnolla. Raportti listaa useita todellisia ongelmia koulutusjärjestelmän kaikilla asteilla. Konkreettisia ehdotuksia on useita, mutta tiivistetysti koko koulutusjärjestelmää leimaa liika jäykkyys ja rakenteiden monimutkaisuus.
Nimenomaan koulutusosuudessa Brunilan raportti edustaa ennakkoluulotonta ja avointa ajattelua. Jatkokeskustelua pitäisi kyetä käymään samalta pohjalta, lukkiutumatta heti erilaisiin etupiirien juoksuhautoihin. Vaikeinta ei yleensä olekaan tehdä ehdotuksia, vaan viedä niitä eteenpäin. Siinä vastuu on pääministeri Vanhasella ja hänen hallituksellaan.
Vanhanen lupaili tarttua haasteeseen. Se olisikin uutta. Tähän asti painavatkin selvitykset ovat tavanneet jäädä enemmän hyllykoristeiksi. Enää siihen ei ole varaa, sillä maailma muuttuu vauhdilla, eikä Suomi pärjää entisellään.