"Suuri osa dendrologian harrastajista haluaa kokeilla erilaisten lajien menestymistä puutarhassaan. Ihmiset haluavat puutarhoihinsa hyvin erilaisia puita: kauniita, mielenkiintoisia, suuria tai pieniä", Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väre sanoo.
Hän itse kiinnostui dendrologiasta alun perin käytännön syystä. 1990-luvulla Oulussa asuessaan hän havahtui siihen tosiasiaan, ettei hän pystynyt tunnistamaan kaupungilla kasvavia tavallisia puita ja pensaita.
Suurin osa dendrologian harrastajista haluaakin ensisijaisesti kehittää lajien tunnistamista.
Vähitellen Väreen harrastus ulottui koskemaan koko Suomen puustoa ja pensastoa. Nyt hän tutkii Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseossa työkseen Pohjois-Suomen kasveja.
Väre puhuu tänään perjantaina Oulussa Denrologian seuran järjestämässä tilaisuudessa Azorin alueen luonnosta. Suositun turistikohteen luonto on dendrologian näkökulmasta ainutlaatuinen.
Alueella on ollut oma hyvin erityinen kotoperäinen kasvistonsa, jota ei muualla tavata. Saaren luonnon alkuperäiskasvit ovat kuitenkin viime vuosisatojen aikana jääneet vähemmistöön alueen kasvillisuudessa. Kehitys on ihmisen aikaansaannosta: Azorien saariryhmää käytettiin kolonialismin aikana uusien kasvien kauttakulkupaikkana.
Monia muualta maailmasta löydettyjä, eurooppalaisille uusia kasveja kasvatettiin 1700-1800-luvuilla Azoreilla ennen kuin ne tuotiin vanhalle mantereelle.
Sittemmin uudet kasvit ovat ottaneet vallan alkuperäiskasvillisuudelta. "Azoreilla on erittäin paljon vieraita kasveja. Tämän vuoksi myös luonto on hyvin turmeltunut: alueen alkuperäistä kasvillisuutta löytyy yli 1 000 metrin korkeudelta vuoristoista, missä muualta tuodut kasvit eivät voi menestyä", Väre kuvaa.
Azoreilla kasvaa metsien pohjakasvina lähes kaikkialla Himalajalta tuotua tuoksuinkivääriä, ja itse metsiä vallitsevat Australiasta peräisin oleva aattokielopuu ja japanilainen havupuu sugi. Yksi Eurooppaan Azorien kautta tuoduista kasveista on intianalppiruusu.
Azorien alkuperäistä luontoa yritetään edelleen elvyttää eloon. Alkuperäiskasveja kasvatetaan puutarhoissa ja tuoksuinkiväärejä pyritään hävittämään. Työ on hyvin vaivalloista, eikä takeita onnistumisesta ole. Azorien saariryhmä on noussut myös turistien suosioon. Turismi ei kuitenkaan tuo alueen luonnolle lisärasitusta. Väre kannustaa kaikkia paikalle meneviä nauttimaan alueen luonnosta.
"Saari on vehreä ja vehmas. Siellä on myös kauniita luontoreittejä. Soisin, että turistit lähtisivät enemmän luontoon."
Työssään hän on juuri löytänyt myös uuden ja maailmanmittakaavassakin ainutlaatuisen tutkimuskohteen: banaanit.
"Maailmassa on noin 50 banaanilajia. Suuri osa jalostetuista lajeista on geneettiseltä perimältään äärimmäisen kapeaa. Tämän vuoksi ne voivat myös tuhoutua helposti. Me tutkimme sitä, mitä lajeja luonnossa on oikeasti olemassa", Väre kertoo.
Dendrologian seuran Oulun kerho järjestää esitelmä- ja kuvaillan
tänään perjantaina kello 18
Diakonia-ammattikorkeakoulun
Oulun yksikössä, Uusikatu 46,
4. kerros, aiheena Azorien kasvisto - tulokkaita ja kotoperäisiä.