Tammikuussa ilmestynyt Sinun tähtesi -romaanin päähenkilö on kansallistaiteilija Albert Edelfelt. Miten idea romaanista syntyi, kirjailija Venla Hiidensalo?
– Kirjailija tarvitsee aina intensiivisen suhteen aiheeseen, joutuuhan sen parissa työskentelemään useamman vuoden. Minulla oli Albert Edelfeltiin intensiivinen, koska meidän suvun tarinan mukaan isoisäni isoisä olisi ollut Edelfeltin avioton poika.
– Minua kiehtoo myös Suomen taiteen kultakausi, ylipäänsä 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku, kun Suomelle luotiin kansallisia symboleja.
– Jo silloin oli problemaattista, mitä suomalaisuus lopulta on. Miten jotenkin keinotekoisesti ja vähän päälle liimatusti Suomelle luotiin kansakuntana historiaa ja kansallista kuvastoa. Edelfelt oli siinä mukana kansallistaiteilijana.
Kun kirjoitat romaania, rakennatko ensin rungon, jota ryhdyt järjestelmällisesti täyttämään vai kirjoitatko ensin jonkun ydintarinan, josta tarina lähtee kutoutumaan?
– Olen hyvin intuitiivinen kirjoittaja. Minulla on tavallaan suunta, jota kohti lähden kirjoittamaan. Mielessä on lähinnä kirjan henkilöiden sisäiseen elämään liittyvä kaari. Kirjoitan tarinaa vähän eri suunnista ja tuotan materiaalia tosi paljon. Kun aloitan, en välttämättä tiedä, ketkä kaikki siinä ovat päähenkilöitä. Sen prosessin kuluessa minulle alkaa hahmottua se kuvio.
– Aivan kuten kuvanveistäjä joutuu leikkaamaan hirveästi pois, että teokselle saadaan muoto, niin minullakin leikkaan aika paljon pois ja vaihtelen palasia keskenään.
– Ehkä puolivälissä kirjoitusprosessia minulle lopulta valkenee, mistä romaanissa lopulta on kysymys, rivien välissä. Sinun tähtesi -romaanissa on lopulta kyse siitä, että kun ihmisestä tulee kuuluisa, hän jotenkin hukkuu oman kuvansa sekaan. Hänen kuvastaan tulee ihmisenä ikään kuin paljon isompi, hän ikään kuin painiskelee julkisen kuvansa kanssa.
– Kirjoittaminen on minulle hyvin intuitiivinen prosessi. Olen ajatellut, että ehkä minun pitäisi yrittää kehittyä siihen suuntaan, että miettisin rakenteen etukäteen. Toisaalta kirjoittaminen on tutkimusmatka, alitajuinen prosessi, ehkä myös haluan pitää sen sellaisena kontrolloimattomana.