Työttömiä on tarkoitus patistaa aiempaa lujemmin ottein aktiiviseen työnhakuun. Työttömille on tulossa työnhakupakko, jonka laiminlyönnistä seuraisi työttömyysturvan menetys määräajaksi.
Työttömillä on tähänkin asti ollut velvollisuus hakea töitä, mutta nyt halutaan määritellä tarkemmin, mitä pidetään aktiivisena työnhakuna.
Hallituksen perjantaina lausuntokierrokselle lähteneessä lakiesityksessä työttömyysetuuden saaminen edellyttäisi, että työttömän on haettava keskimäärin yhtä työpaikkaa viikossa.
Työnhakijan raportointivelvollisuus kasvaisi, sillä aktiivisuudesta olisi ilmoitettava säännöllisesti työvoimaviranomaisten verkkopalvelussa. Työnhakua seurattaisiin kolmen kuukauden jaksolla. Aktiivisen työnhaun laiminlyönnistä seuraisi pahimmillaan korvauksen menetys 60 päiväksi.
Esitys on linjassa hallituksen puoliväliriihessä sopimien työllisyystoimien kanssa. Tavoitteena on tehostaa työntekijöiden omatoimista ja aktiivista työnhakua ja lisätä työttömyysturvan vastikkeellisuutta. Keinoina on myös alueellisen ja ammatillisen liikkuvuuden lisääminen. Työttömyysturvalakiin esitetään muutoksia, jotka parantaisivat työttömien mahdollisuuksia harjoittaa yritystoimintaa.
Työttömyysturvan ehtojen kiristäminen merkitsisi keppilinjaa. Aktivoinnin vastineeksi on tarjolla vain vähän tai ei lainkaan kannusteita. Työttömiä ei liioin pitäisi nähdä yhtenäisenä massana. Työttömissä on eri-ikäisiä ihmisiä, joilla on hyvin moninainen koulutus-, osaamis- ja työtausta.
Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Osa työllistyy nopeasti ilman sen kummempia työllistämistoimia. Keskivaiheilla on joukko, joka voi tarvita lisäkoulutusta ja uusia valmiuksia päästäkseen eteenpäin. Työttömyyden kovassa ytimessä olevien tilanne on huomattavasti hankalampi.
Esitysluonnos on ehtinyt herättää vilkasta keskustelua ja epäilyjä työttömien kyykyttämisestä. Onkin vaikea nähdä, miten pakkohaku voisi lisätä yhtään uutta työpaikkaa. Työnantajat puolestaan ovat vaarassa hukkua työhakemuksiin, jos kaikki työttömät ryhtyvät pelkästä pakosta pommittamaan heitä summittaisilla hakemuksilla. Kaikki työttömät eivät kelpaa työnantajille, jos on karttunut ikää tai ammattitaito on puutteellinen ja vanhentunut. Aina tarjolla olevat työpaikatkaan eivät herätä varauksetonta luottamusta.
Työllisyysasteen nostaminen nykyistä korkeammalle on välttämätöntä. Hallituksen 72 prosentin tavoite on lopulta liian matala verrattuna muihin pohjoismaihin. Kunnianhimon asteen pitäisi olla korkeampi. Taloudesta kuuluu onneksi hyviäkin uutisia, ja eräillä alueilla tarvitaan jo erityistoimia positiivisen rakennemuutoksen takia.
Työllisyyden parantaminen on asia, johon kansalaiset odottavat hallitukselta ratkaisuja. Siksi on tärkeää, että hallitus panisi tarmonsa uusien työpaikkojen edellytysten luomiseen. Yksipuoliset massatoimet ovat riittämättömiä ratkaisemaan monisyistä ongelmaa.