Uuden Oulun ensimmäinen valtuusto on tänään koolla viimeistä kertaa. Uusi valtuusto kuopii jo malttamattomana – se astuu remmiin kesäkuun alussa.
Nykyinen valtuusto aloitti tavallista pitemmän kautensa loppuvuodesta 2012, jolloin se sai heti päätettäväkseen kaupungin talousarvion ja vähältä piti, etteivät myös vaikeat ratkaisut uuden Oulun palvelujen järjestämisestä olisi kaatuneet samantien syliin.
No, kaikeksi onneksi palveluverkkoselvitys viivästyi, eikä sitä tarvinnut ruveta kylmiltään pureksimaan. Sittemmin erityisesti koulujen osuus aiheutti valtuustolle suuria, osittain ylittämättömiä nielemisvaikeuksia.
Jo edellisen valtuuston aikana havaittiin, että valtuustosta oli tullut aiempaa keskustelevampi. Jopa niin, että keskustelu sortui usein puuduttavaksi jauhamiseksi ja ympäripyöreäksi rönsyilyksi.
Keskusteleva on ollut tämäkin valtuusto. Pyysin valtuutetuilta omaa arviota käydyn keskustelun merkityksestä ja erityisesti siitä, onko se joskus onnistunut kääntämään oman mielipiteen.
Vastanneista kukaan ei muistanut, että näin olisi käynyt koskaan. Päätettävänä olevat asiat ovat valtuustoon mennessä käyneet läpi monta porrasta ja kanta niihin on jo tässä vaiheessa muodostunut.
Keskustelulla on silti merkitystä ja se on oleellinen osa avointa demokratiaa.
Valtuusto on ainut julkinen foorumi kunnallisessa päätöksenteossa ja sen kautta kaupunkilaiset voivat kuulla, mitä mieltä heidän valitsemansa päättäjät ovat erilaisista asioista. Keskustelun kautta päätösten taustat selviävät kuntalaisille.
Tiettyjä ongelmia kuitenkin on. Tässä muutamia valtuutettujen omia havaintoja:
Kukaan ei kuuntele. On turhauttavaa, kun on huolella valmistellut puheen tärkeänä pitämästään aiheesta ja osa salista lampsii kahville.
Turhat puheenvuorot. Pitkäpiimäiset ja ennalta-arvattavat pölinät ovat rasittavia. Voidaan puhua jopa ”aikavarkaista”.
Muut puuhat. Keskustelun aikana vatkataan puhelimia ja läppäreitä, pelataan pelejä, kirjoitetaan sähköposteja, luetaan lehtien verkkosivuja. Tosiasiassa ei olla läsnä kokouksessa.
Populistinen jappasu. Puheenvuoroissa ei pysytä käsiteltävässä asiassa. Mahdoton rönsyily uuvuttaa. Valtuuston kokouksista tulee näytelmiä, harva kykenee asiapohjaiseen keskusteluun. Konsensus puuttuu, eikä kyseessä ole enää valtuuston yhteisöllinen tilanne vaan paikka omien näkemysten esittelylle. Yleistynyt päättyvällä valtuustokaudella.
”Isot sedät” . Käyttävät puolueissa valtaa ja ohjaavat muiden ryhmän jäsenien mielipiteitä.
Pitkät infot. Nielevät keskusteluineen liikaa kokousten ajasta ja varsinainen päätöksenteko jää sivurooliin.
Kokousten videointia pidettiin sekä pahana että hyvänä. Se on siistinyt käyttäytymistä, mutta latistanut keskustelun ainakin osittain ”näytelmäpuheenvuoroiksi”. Erityistä hämmennystä aiheuttavat valtuutetut, jotka asian aikaisemmissa käsittelyissä hallituksessa tai lautakunnassa ovat olleet toista mieltä kuin valtuustossa.
Muutoin päättyvää valtuustokautta ovat leimanneet täpärästi pienellä erolla tehdyt äänestyspäätökset. Tästä esimerkkinä vaikkapa Sanginjoen suojelu ja kaupunginjohtajan valinta. Ensin mainitun kohdalla valtuustokäyttäytymiseen merkittiin pitkä miinus, mutta muutoin ollaan menty asialinjalla.
Uudella valtuustolla on uudet kujeet, mutta toivottavasti tästä ei tingitä.