Oulun valtuustoryhmien neuvotteluissa on kaupunginvaltuuston johtoon päätetty valita poikkeuksellisen runsaslukuinen puheenjohtajisto. Valtuustoa johtaa puheenjohtaja ja peräti viisi varapuheenjohtajaa.
Mopo karkasi pahasti käsistä uuden valtuustokauden luottamuspaikkojen herkkää tasapainoa tavoiteltaessa. Puheenjohtajia on niin, että päät kolisevat yhteen.
Virtaviivaisuuden sijaan on tehty pahimmanlaatuista sulle mulle –politiikkaa. Seurauksena on pöhöttynyt ja kaupunkilaisten kukkarolle turhan kalliiksi käyvä koneisto. Neuvotteluprosessista ei voi antaa korkeaa arvosanaa saati tyylipisteitä. Suhmuroinnista ja tittelinkipeydestä kertoo paljon se, että vain näin menetellen paikkajaosta päästiin sopuun. Asiallista perustetta ratkaisulle on vaikea löytää.
Monikuntaliitoksen vakiintumisen ja kuntien tulevien tehtävien puolittumisen perusteella odotusarvo oli, että puheenjohtajien määrää olisi karsittu verrokkikaupunkien tasolle.
Kuusi puheenjohtajaa valtuuston nuijaa heiluttamassa on yksinkertaisesti puolet liikaa. Keskusta ja kokoomus ovat kaiken lisäksi valtuuston puheenjohtajistossa edustettuna kaksin kappalein.
Erikoiseen lopputulokseen johtaneita keskusteluja pitäisi avata muutenkin kuin toteamalla, että näin on luottamuksellisissa neuvotteluissa sovittu. Näinkö tunkkaista Oulun kuuluisa konsensus on, ettei kaupunkilaisille haluta kertoa enemmän, edes jälkikäteen?
Raskas kuuden hengen valtuustojohto toimii huonona esimerkkinä tilanteessa, jossa muu henkilöstö joutuu sopeutumaan supistuvan talouden ja muuttuvien toimenkuvien realiteetteihin. Kaupunkiin tulevissa arvovieraissa voi myös herättää hilpeyttä, jos vastassa on ”valtuuston viides varapuheenjohtaja.”
Jo vanhan valtuuston puheenjohtajisto oli poikkeuksellisen iso verrattuna muihin kuusikkokaupunkeihin. Vanhaa valtuustoa johdettiin puheenjohtajan ja neljän varapuheenjohtajan voimin.
Muissa suurissa kaupungeissa valtuuston johtamisesta on tähän asti selvitty pääsääntöisesti puheenjohtajalla ja kahdella varapuheenjohtajalla. Se näkyy myös alempina kustannuksina.
Oulussa on käytössä puolittainen pormestarimalli, kun kaupunginjohtajan rinnalla toimii kuukausipalkkainen kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Jatkossa myös valtuuston puheenjohtajalle ryhdytään maksamaan melkoista kuukausikorvausta nykyisen vuosipalkkion sijaan.
Oulussa pitäisi vähitellen päättää, mihin suuntaan organisaatiota kehitetään sen sijaan, että ylläpidetään kahta järjestelmää päällekkäin.
Myös kaupunginhallituksen kokoonpano herättää keskustelua. Hallituksen koossa palattiin normaalitilaan kuntaliitoksen laajennuksen jälkeen.
Koska valtuuston puheenjohtajien määrää lisättiin, kaupunginhallituksen kokouksissa istuu jo kolmannes valtuutetuista. Sen päälle tulee vielä kaupungin- ja virkamiesjohto. Vaarana on, että asioiden hoito puuroutuu.