Kolumni

Aree­nas­ta ou­lu­lai­sil­le kes­toai­he

Oululaisilla sitä on riittänyt viime vuosikymmenet kestoaiheita, joista voi keskustella, väitellä ja jopa kiistellä.

Oululaisilla sitä on riittänyt viime vuosikymmenet kestoaiheita, joista voi keskustella, väitellä ja jopa kiistellä.

Jos lopulta on päädytty johonkin ratkaisuun, jonka lopputulos ei ole kaikille mieleen, löytyy onneksi vielä yksi keino.

Se on valitus. Aina voi valittaa.


Poimitaanpa
muutamia kestoaiheita neljältä vuosikymmeneltä.
Rautatieasema on tietenkin ykkönen. Linja-autoaseman vihkiäisissä 1980-luvun alussa luvattiin Ouluun uusi rautatieasema.

Jossakin vaiheessa asema kierähti matkakeskukseksi.

Matkakeskus on keskustelun kuluessa pyörähtänyt nyt liki 40 vuotta myöhemmin asumiskeskukseksi ja maitolaituriksi kuten kaupunginhallituksen puheenjohtaja arvioi.

Pitkän keskustelun lopputulos ei ole kovin hyvä. Kunnon asemaa tässä odotetaan edelleen. Asema on pahemmin myöhässä kuin junat.


Rotuaarista tai kävelykadusta jauhettiin pitkään jo 1960-luvulta.

Ensin riideltiin, voiko osan Kirkkokadusta muuttaa kävelykaduksi. Lopulta Ouluun saatiin Rotuaari. Tässä Oulu kulki vielä valtakunnallisesti etujoukoissa.

Eivät Rotuaari-kiistat tuohon pysähtyneet. Hieman kiisteltiin veistoskadusta ja Kari Tykkyläisen Sairaalaosastosta, joka ennakoi osuvasti kuluvan vuosikymmenen vuodeosastoja ja tulevaa sote-uudistusta.

Seuraavaksi saatiin riita aikaan siitä, voidaanko Rotuaarin pinta lämmittää kaukolämmön paluuvedellä. Joku rohkea ehdotti samalla jopa Rotuaarin kattamista.

Jo kadun lämmittäminen oli aivan ylivoimainen ajatus säästämään tottuneille eläkeläisille. Niinpä katulämmitystä saatiin odottaa ainakin parikymmentä vuotta.

Nyt oululaisten odotetaan jälleen pohtivan, voiko Rotuaarin kattaa. Mitä se mahtaa maksaa?

Eiköhän laiteta lasikatto Rotuaarin ylle, ettei tarvitse sitten 20 vuoden kuluttua katon vihkiäisissä ihmetellä, miksi tätä ei älytty tehdä aiemmin.


Uusin oululaisille tarjolla oleva keskustelun aihe on monitoimiareena.

Nyt joku tietenkin älähtää, että hei, onhan siitä areenasta puhuttu aiemminkin. Niin on, kunhan ilkeyttäni kiusasin.

Aivan samaan tapaan jätin väliin kallioparkin. Tuossa niin tarpeettomassa roopissa on vajaan kahden vuoden aikana tehty jo liki miljoona asiakaskäyntiä. Turha miettiä, mitä jos nämä miljoona autoa olisivat olleet pörräämässä ja hakemassa ydinkeskustan ahtailla kaduilla sitä ainutta vapaata parkkipaikkaa.


Monitoimiareenalle
parhaaksi paikaksi on ajateltu Raksilaa. Tilanne on areenan kannalta otollinen. Raksilassa Ratakadun ja radan välinen alue on vajaakäytössä.

Kaupungin tiivistämisessä Raksila huutaa ratkaisuja ja rakentamista. Raksilan ratkaisuun on hyvä niputtaa marketit.

Kauppaliikkeet ovat ilmaisseet valmiutensa uusia marketit kolmen neljän vuoden sisään, joten monitoimiareenan osalta tietoa pitäisi olla käytössä varsin nopeasti.

Monitoimiareena ratkaisisi samalla oululaisiin iäisyysaiheisiin kuuluvan kongressikeskuksen puutteen.

Eksoottiseen Ouluun pääsisi pääkaupungista kokoustamaan junalla muutamassa tunnissa.

Junttakokoukset voisi pitää tullessa. Junassa paluumatkalla voisi jurnuttaa, miten siellä Oulussa niin pääsi käymään ja mitä tässä nyt tehdään.

Jos Raksilan mahdollisuuteen ei nyt tartuta, Raksila rakennetaan täyteen niitä samanlaisia taloja, joissa on jokaisen kerrostaloasukkaan unelma – lasitettu parveke. Parveke on unelma, koska huoneistosta on karsittu asuinneliöt.

”Nyt joku tietenkin älähtää, että hei, onhan siitä areenasta puhuttu aiemminkin. Niin on, kunhan ilkeyttäni kiusasin.”