Verkkopiratismia vastaan taistelevan Tekijänoikeuksien tiedotus- ja valvontakeskuksen (TTVK) työ muistuttaa Don Quijoten taistelua tuulimyllyjä vastaan. Hiljattain Oulussa selvinnyt tekijänoikeusrikkomistapaus oli valvojan näkökulmasta suomalaista arkipäivää. Tekijänoikeuksien tiedotus- ja valvontakeskus (TTVK) huomauttaa Campus Baanan tapaisista laittomuuksista keskimäärin pari kertaa päivässä.
Maailmalla on joka hetki internetin välityksellä jaossa viisi miljardia laitonta musiikkitiedostoa. Silloin tällöin piraattien levittäjiä saadaan myös käpälälautaan. Suomessa ei kuitenkaan ole vielä ollut edes kymmentä verkkokopiontia käsitellyttä oikeustapausta.
Piratismi on ammattimaista, ilman oikeudenhaltijoiden lupaa tapahtuvaa tallenteiden valmistamista tai kopiointia, tällaisten laittomien tuotteiden maahantuonti ja levittäminen yleisölle jatekijänoikeudella suojatun materiaalin esittäminen ja levittäminen internetin välityksellä, joko fyysisinä tallenteina tai tiedostoina. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus valvoo ja ehkäisee äänitteiden, elokuva- ja pelitallenteiden laitonta levittämistä sekä tiedottaa tekijänoikeuksista. TTVK perustettiin vuonna 1979.
"Operaattoreille tai yksittäisille käyttäjille lähetetään vuodessa noin 500 huomautusta tai poistopyyntöä. Viime vuonna lähetettiin 600", kertoo lakimies Ilkka Vuorenmaa TTVK:sta.
TTVK huomautti Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiötä (Psoas) piraattien liikkumisesta sen tietoverkossa Campus Baanassa, jonka tiedostoliikennettä sitten rajoitettiin. Nyt rajoitukset on maksullisen liikenteen osalta poistettu.
Vuorenmaan mukaan operaattorit harkitsevat itse, miten toimivat saatuaan tiedon tekijänoikeusloukkauksista. Useimmiten laittomuudet pyritään kitkemään.
Tietynlaisten tiedostojen siirtämisen estämisen lisäksi lakia rikkonut käyttäjä voidaan sulkea verkosta kokonaan tai määräajaksi.
Operaattorit eivät tutki
Oulun Puhelimella, kuten muillakin operaattoreilla keinot määrittyvät pitkälti asiakassopimusten perusteella. Niissä sanotaan, mitä seuraa, jos verkkoa käytetään laittomuuksiin tai sopimattomuuksiin.
Oulun Puhelimella on sopimusehtojen mukaan oikeus poistaa hyvää tapaa tai lakia loukkaava aineisto sekä estää sellainen tietoliikenne verkossaan. Poistoista tai rajoituksista ei tarvitse ilmoittaa etukäteen.
Oulun Puhelimen tietoturvapäällikkö Erkki Tuormaa painottaa, etteivät operaattorit itse tutki väärinkäytöksiä, se kuuluu viranomaisille. Tunnistetietoja ei pengota ja niitä luovutetaan poliisillekin vasta sitten, kun rikos on niin vakava, että laki niin määrää. Ennakkotapauksia ei kuitenkaan ole vielä ilmaantunut.
TTVK:n omat valtuudet loppuvat varoituksiin ja huomautuksiin. Räikeimmissä tapauksissa tehdään poliisille tai tullille tutkintapyyntö. TTVK tekee verkkopiratismiin liittyviä tutkintapyyntöjä muutamia kymmeniä vuosittain.
"Me valvomme määrättyjen oikeudenomistajien oikeuksia ja puutumme niiden tekijänoikeuksien loukkauksiin. Meillä ei ole valtuuksia mennä ilman viranomaisia mennä kenenkään kotiin", Vuorenmaa sanoo.
Tekijänoikeusloukkauksissa todisteita keräävät myös ulosottoviranomaiset turvaamistoimin, esimerkiksi takavarikoimalla.
"Yleistä valvontaa"
Mistä TTVK sitten tietonsa saa? Vuorenmaa puhuu yleisestä valvonnasta.
"Käytännön valvonnasta emme sattuneesta syystä kovin tarkkoja tietoja anna", hän toteaa.
TTVK:lla on ilmainen vihjepuhelin, johon tavalliset ihmiset saavat soittaa. Myös sähköpostitse tulee vihjeitä. Oulun tapauksesta tietoja saatiin Vuorenmaan mukaan yleisen valvonnan kautta.
Lisäksi TTVK:n yhdysvaltalaisella elokuva-alan jäsenellä Motion Picture Associationilla (MPA) on internet-työkalu, joka seuraa, mitä verkossa liikkuu ja laittaa operaattoreille varoituskirjeitä. Sellainen meni myös Psoasille.
Mistään mullistavasta tekniikasta ei Vuorenmaan mukaan ole kysymys. "Kun jaetaan laillisesti tai laittomasti materiaalia internetissä, se tulee näkyviin. Jos avaat kovalevysi sisällön, sellainen toiminta on julkista."
Vuorenmaan mukaan tekijänoikeuksia suojelevilla tahoilla on erilaisia keinoja tarkkailla internetissä liikkuvia tiedostoja, mutta niistä ei kerrota julkisuuteen.
Operaattorit näkevät normaalissa teknisessä tarkkailussa verkkojensa liikennemäärät ja käytetyt tiedostojenjako-ohjelmat. Tiedostojen koosta ja käytetystä ohjelmasta voi jo päätellä paljon.
Jos ulospäin suuntautunut liikenne on suuruudeltaan useita kymmeniä gigatavuja päivässä ja käytössä on Campus Baanan tapauksen tyyliin peer-to-peer -tapa, se viittaa vahvasti laittoman materiaalin levitykseen.
"Ei siellä välttämättä omia graduja jaeta useita megoja päivässä", Vuorenmaa heittää.
Vuodesta 1979
TTVK perustettiin Suomessa jo vuonna 1979. Silloin tekijänoikeusrikkomukset eivät olleet suuri ongelma, kyse oli lähinnä c-kaseteista. Vasta internet ja cd-tekniikka räjäyttivät tilanteen käsiin.
Maailmalla on joka hetki noin viisi miljoonaa käyttäjää, jotka tarjoavat laitonta materiaalia internetissä. Esimerkiksi laittomia musiikkitiedostoja on tiedostojenjako-ohjelmilla jaossa noin miljardi. Suomessa oikeudessa käsiteltyjä verkkopiratismitapauksia ei ole kymmentäkään.
Kotimaisessa verkkopiratismissa ei ole juurikaan paikallisia erikoispiirteitä. Laittomat tiedostot liikkuvat niin julkisessa kuin yritysten, yhteisöjen ja oppilaitostenkin tietoverkoissa.
"Kouluissa piratismia saattaa olla enemmän. Siellä saattaa olla määrätyn tyyppisiä ihmisiä, ja piratismiin käytetään yhdessä samoja ohjelmia", Vuorenmaa aprikoi.
TTVK tiedotti piratismin haitoista esimerkiksi Fake no more
-kampanjassaan, mutta Vuorenmaan mukaan aina löytyy sulovilénejä, jotka hairahtuvat, kun saavat halvalla.
Sen lisäksi joillakin on otsaa ärtyä, jos laittomaan verkkoliikenteeseen puututaan. "Aina silloin tällöin nousee pieniä myrskyjä vesilasissa", Vuorenmaa sanoo ja viittaa Kalevan Juttutuvassa kehkeytyneeseen polemiikkiin Campus Baanan tapauksesta.
Tunnista piraatti
- Epätavallinen myyntikanava: Kirpputorit ja ilmaislehdet ovat yleisiä pirattituotteiden myyntikanavia.
- Poikkeuksellisen alhainen hinta: Jos hinta on huomattavasti alhaisempi kuin normaali hinta on syytä epäillä tuotteen alkuperää.
- Tiedoiltaan puutteellinen kansilehti: Piraattituotteissa ei yleensä ole CD:n kansisivun sisällä tekstiä ja kuvia, eikä peleissä ole ohjekirjoja. Teksteissä voi myös olla kirjoitusvirheitä.
- Kannen suttuinen painojälki: Piraattituotteiden pakkauksien kansilehdet on yleensä valokopioitu tai tulostettu värikirjoittimella.
- Äänen tai kuvan huono laatu: Tuotteiden laatu on huonompi. Piraattituotteissa voi olla myös tietokoneviruksia.
- Alkuperämerkintöjen puuttuminen: CD-levystä puuttuu niin sanottu Ifpi- eli CD-tehtaan merkintä.
- Turvahologrammin yms. puuttuminen: Esimerkiksi alkuperäisissä PlayStation -tuotteissa on hologrammi.
- Huomaa! Alkuperäisten PlayStation 1 -pelien levyjen kääntöpuolet ovat mustia.
- PlayStation 2-pelien DVD-levyjen kääntöpuolet ovat kirkkaat ja niissä on DVD-logot sekä tavallisten PSX2 CD-pelilevyjen kääntöpuoli on vaalensininen.