On myöhäinen maanantai-ilta Suomen aikaa mutta Yhdysvalloissa työpäivä on parhaimmillaan. Flextronicsin Chief Operating Officer eli yhtiön toiminnoista vastaava johtaja Michael McNamara avaa lähinnä sijoittajille tarkoitetun puhelinkonferenssin, jossa käsitellään maailman suurimman sopimusvalmistajan kuluneen kesän tapahtumia ja syksyn näkymiä.
Silicon Valleysta Kaliforniasta johdettu keskustelu on seurattavissa Suomestakin, jossa Flextronics on juuri käynyt Microcell-ostoksilla.
McNamara aloittaakin kysymysten pohjaksi tarkoitetun alustuksen selittämällä Microcell-ostosta halulla päästä johtavaksi tekijäksi myös sopimussuunnittelubisneksessä.
Runsaan 170 miljoonan euron kaupalla Flextronics pääsee kerralla käsiksi Microcellin satojen insinöörien sopimussuunnitteluosaamiseen.
Osaamisen ostaminen onkin nykyään tärkein syy suomalaisyritysten ostoon.
"Kun me olemme tutkineet sitä, miksi yritykset tulevat tänne, niin teknologia ja tekninen osaaminen on se, mikä vetää ulkomaisia yrityksiä Suomeen", kertoo tutkimusjohtaja Pekka Ylä-Anttila Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta Etlasta.
Microcellin hankkimat suurten matkapuhelinvalmistajien asiakkuudet ja kasvuluvut riittävät Flextronicsiin sijoittaneillekin, eikä oululaislähtöisen yrityksen historiasta, vauhdikkaasta laajentumisesta saati suomalaisesta osaamisesta ole puhelinkonferenssissa puhetta.
Sen sijaan McNamara vakuuttaa Goldmann Sachsin ja muiden sijoituspankkien analyytikoille, että kauppa lisää pitkällä aikavälillä Flextronicsin kannattavuutta ja tuo jättiyhtiön omistajille lisää tuottoja.
Suomeen investoidaan
pitkällä tähtäimellä
Microcell ei ole harvinainen kauppakohde. Vuonna 1993 tapahtuneen ulkomaisen omistuksen vapautumisen jälkeen maailmalta on löytynyt miljardeja euroja, joilla suomalaisyrityksiä on ostettu vieraisiin käsiin. Vuosien varrella kaupparetkien motiivit ovat vain vaihtuneet.
"Kun omistus vapautui, meillehän tulivat suurin piirtein kaikki ruotsalaiset rakennusfirmat. Suomalaisten rakennusliikkeiden ostossa ostettiin pääsyä Venäjän ja Suomen markkinoille, muttei niinkään suomalaista osaamista", Ylä-Anttila kertoo.
Tällaisten valloitusten yhteydessä ulkomainen firma on voinut tehdä nopeita ja kipeitäkin saneerauspäätöksiä, kun taas teknologista erityisosaamista hankkivat pysyvät maassa yleensä pitkään. "Eivät kansainväliset yritykset osta firmoja pannakseen niitä lihoiksi, vaan ostaminen on pitkäaikainen strateginen päätös", Ylä-Anttila korostaa.
Suomen Pankin kokoamien pääomavirtatilastojen mukaan sijoitukset sekä ulkomailta Suomeen etenkin Suomesta ulkomaille kasvoivat vuosituhannen vaihteeseen asti vauhdilla.
Viime ja toissa vuonna vauhti on hiljentynyt ja nyt ulkomaisten suorat sijoitukset Suomeen ovat ohittaneet suomalaisyritysten sijoitukset ulkomaille.
Ylä-Anttila ei ennakoi viimeaikaisten kauppojenkaan perusteella pysyvää muutosta sijoitusvirtoihin, vaikka esimerkiksi Ruotsiin on investoitu viime vuosina huomattavasti enemmän rajojen ulkopuolelta kuin ruotsalaiset ovat investoineet ulkomaille.
"Ulkomainen omistus vapautui Ruotsissa samaan aikaan kuin meillä. Ruotsissa oli vain meihin verrattuna helppo tehdä suuria yksittäisiä kauppoja, kun siellä oli Wallenbergien dynastia, joka omistaa suuren osan näistä ruotsalaisista suuryrityksistä. Siellä oli selkeä suurmyyjä, joka myi", hän huomauttaa.
Suomalaisetkin osaavat
ikävät päätökset
Ylä-Anttilan mukaan ruotsalaiset ovat usein todenneet, että olisi ollut paljon parempi, jos kuningaskunnassakin olisi ollut hajautettu omistusrakenne. Tällöin muutos olisi ehkä tapahtunut hallitummin ja hitaammin. Vauhdin varjona ovat olleet ruotsalaisten tytäryhtiöiden rajut irtisanomiset ja toimintojen alasajot.
Suomessakin samanlaisia sopeuttamistoimenpiteitä on tehty, mutta väen vähennykset eivät ole juurikaan riippuneet siitä, missä yhtiön osake-enemmistö tai toimiva johto on.
Kannattaa myös muistaa, että suomalaiset yritykset ovat osanneet tehdä yhtä kipeitä päätöksiä kotipaikkakunnillaan ja maailmalla. Eikä suomalaisfirmojen maine eri puolilla maailmaa sijaitsevilla väenvähennyspaikkakunnilla ole sen parempi tai pahempi kuin ulkomaisten saneeraajien täällä Suomessa.
"Suomalaiset yritykset tekevät ikäviä päätöksiä ulkomailla samalla tavalla, mutta niitä uutisoidaan täällä vähemmän. Nokia on irtisanonut parin viime vuoden aikana suurimmaksi osaksi ulkomailla", Ylä-Anttila muistuttaa.