Kone- ja metalliteollisuutta uhkaa työntekijäpula, sillä alan ammatillisen peruskoulutuksen vetovoima on valtakunnallisesti vähäinen. Ensisijaisia hakijoita riittää vain 65 prosenttiin alan toisen asteen koulutuksen aloituspaikoista.
"Se on liian vähän. Jokainen hakija pääsee periaatteessa opiskelemaan. Alueelliset eroavuudet ovat kyllä hyvin suuria", kertoo Ari Sipilä, Teknologiateollisuus ry:n koulutuspolitiikan ryhmäpäällikkö.
Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ainoastaan puolet paikoista täyttyy ensisijaisista hakijoista. Sipilän mukaan monien toiselle alalle mieluummin halunneiden opiskelijoiden motivaatio on heikompi ja he keskeyttävät koulunkäynnin helpommin.
Oulun kulttuurin ja tekniikan oppilaitoksen kone- ja metallitekniikan tämän syksyn 65 aloituspaikasta noin 80 prosenttia täytettiin ensisijaisilla hakijoilla. Osastonjohtaja Juha Karlström kertoo, että viime vuosina hakijamäärissä on menty parempaan suuntaan.
"Keskeyttäneitä on yhä liikaa. Ne, jotka heittävät tumput kehään, tekevät sen valtaosin ensimmäisen vuoden aikana."
Kone- ja metallialan toisen asteen koulutuspaikkoja on valtakunnallisesti viime vuosina vähennetty, kun ammattikorkeakouluissa niitä on vastaavasti lisätty.
Toiselta asteelta valmistuu nykyään vuosittain 2 300 oppilasta, kun 1980-luvun alkupuolella valmistuneita oli 7 500. Amk- ja diplomi-insinöörien valmistumismäärät taas ovat kasvaneet 1990-luvun puolivälin jälkeen.
Sipilän mukaan metallialan koulutusta tarjotaan töihin verrattuna liian vähän, sillä vuoden 2005 jälkeen eläköityminen työntekijäammateista kaksinkertaistuu nykyisestä.
"Yritysten pitäisi tehdä töitä sen eteen, että toinen aste nähtäisiin työllistäväksi väyläksi. Yleinen suhtautuminen ammatilliseen koulutukseen on heikko", Sipilä pohtii.
Yhteistyötä oppilaitosten ja työelämän välillä onkin viime vuosina pyritty tiivistämään.
Sipilän mukaan metallialan koulutukseen pitäisi ottaa vuosittain 6-7 000 henkeä, joista puolet ammatilliseen peruskoulutukseen.
Korkeakouluihin
riittää opiskelijoita
Oulun seudun ammattikorkeakoulun kone- ja tuotantotekniikan koulutusohjelman 110 aloituspaikkaa kohti tuli 334 ensisijaista hakemusta.
"Alan vetovoimaisuuden himmeneminen ei näy meillä. Oulun alueella ala on ilmeisesti onnistunut markkinoimaan itseään", yliopettaja Heikki Kurki Oamk:n tekniikan yksiköstä sanoo.
Konealan opiskelijoista vajaa puolet tulee Oamk:hon ammattioppilaitoksesta.
Myös Oulun yliopistossa kone- ja prosessitekniikan osastoilla on vielä hakijoita riittänyt, kertoo teknillisen tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Eero Wallin.
Konetekniikan ensisijaisia hakemuksia oli tänä vuonna 125, ja koulutukseen hyväksyttiin 111 opiskelijaa. Prosessitekniikkaan, johon kuuluu prosessimetallurgian opintosuuntaus, ensisijaisia hakemuksia tuli 127 ja hyväksyttyjä on 109.
Kone- ja prosessitekniikan kiintiöt täytettiin Oulun yliopistossa suunnitelmien mukaisesti. Niin sanottuihin it-opintoihin olisi voitu ottaa sisälle enemmänkin opiskelijoita.
"Tekniikan alan yleinen opiskelijarekrytointitilanne voisi olla huomattavasti parempikin. Lukiot eivät tuota tarpeeksi pitkän matematiikan ja fysiikan lukijoita, joista monet alat ovat kiinnostuneita", Wallin harmittelee.
Yliopiston koulutusohjelmien sisäänottomäärien kasvu ja ikäluokkien pieneneminen antavat aiheen olettaa, että opiskelijoiden taso on tippunut.
Amk ja yliopisto täydentävät toisiaan
Ammattikorkeakoulut pyrkivät kouluttamaan opiskelijoitaan enemmän käytännön työtehtäviin, kun yliopistokoulutus on teorialähtöisempää.
Eero Wallinin mielestä korkeakoulujen erilainen profilointi on välttämätöntä. Sen sijaan Wallin ei allekirjoita, että yliopiston opetuksen laatu olisi heikompi kuin ammattikorkeakoulun.
Ammattikorkeakoulut ja yliopistot käyvät myös keskinäistä kilpailua opiskelijoista. Ammattikorkeat ovat haalineet väkeä näkyvämmällä markkinoinnilla kuin yliopistot, jotka ovat luottaneet enemmän perinteidensä voimaan. Sekä Wallin että Kurki katsovat korkeakoulujen pikemminkin täydentävän toisiaan erilaisilla painotuksilla kuin kilpailevan verisesti.
Wallinin mielestä koulutuspaikkojen määrää pitäisi Suomessa miettiä tarkemmin, mutta metallialan koulutustarjontaa hän pitää tällä hetkellä sopivana.
Kurkikaan ei toivo, että aloituspaikkojen määrän voimallista muuttamista.
