Asetelmat Oulun seudun kuntarakenneselvitykselle eivät olleet suotuisat. Takana oli iso urakka Oulun, Oulunsalon, Kiimingin, Haukiputaan ja Yli-Iin kuntien liittämisessä yhteen.
Nyt selvitysalueeseen lisättiin uuden Oulun kavereiksi Muhos, Tyrnävä, Kempele, Hailuoto, Ii, Liminka ja Lumijoki – siis kunnat, jotka Iitä lukuun ottamatta alun perin pyydettiin mukaan ensimmäiseen selvitykseen.
Kuten muistamme, nämä kunnat jäivät pois tuosta ensimmäisestä liitosalueesta, ja kasvanut kaupunki tehtiin Oulun seudun puolikkaasta.
Selvitysryhmä on reilun puolen vuoden aikana tuottanut muutamia raportteja, joissa aivan totuudenmukaisesti kerrataan laajan seudun vahvuudet eri alueilla ja korostetaan kuntien välisen yhteistyön merkitystä, jos kurjuudesta halutaan ponnistella eteenpäin.
Ryhmä on päätymässä ratkaisuun, että se ei esitä kuntaliitosneuvottelujen aloittamista kahdeksan kunnan kesken. Tulos on siis päinvastainen kuin puolikymmentä vuotta sitten kun kuntaliitosselvittäjä Arto Koski päätyi esittämään ensin kuuden, sitten viiden kunnan liitosta. Muhoshan lipesi ruodusta hankkeen puolivälissä.
Kun selailee tätä uudempaa Oulun seudun kuntarakenneselvityksen välikatsausta, sieltä löytää samoja asioita kuin Kosken raportista: työssäkäyntialue on yhtenäinen. Kunkin kunnan vahvuudet tulisi ottaa nykyistä tehokkaampaan käyttöön, mikä onnistuisi syvemmällä yhteistyöllä tai kuntaliitoksilla. Kunnista eläköityvien työntekijöiden määrä on hyvin suuri tulevina vuosina.
Kuntaliitosta ei esitetä, koska kaikki kahdeksan kuntaa ovat liitokselle enemmän kuin nihkeitä. Ympäristökuntien jyrkkä torjunta tuli selväksi kauan sitten kun Oulun seudun silloisista 11 kunnasta pohdittiin Suur-Oulun muodostamista. Se asenne ei ole paljonkaan muuttunut: ”Me pärjätään omillamme ja piste.”
Mitä kovempi uho, sitä suurempi osuus valtionosuuksilla on kunnan tuloista. Ei kovin vakuuttavaa.
Oulu on edelleen väsyksissä äärimmäisen raskaasta edellisestä kuntaliitoksesta. Moiseen urakkaan ei näin pian haluta alkaa uudestaan.
Varmasti Oulun erittäin synkässä taloussuossa tarpomisella on vaikutuksensa. Tosin on outoa, että talous on estämässä nyt kuntaliitosta, kun edellinen toteutettiin juuri talouden takia. Tietysti pitkällä tähtäimellä; ei kukaan odottanutkaan välittömiä säästöjä.
Paljon kuulee kylillä väitettävän, että tämä kaikki talouskurjuus ja palvelujen huonontuminen olisi kuntaliitoksen syytä. Ei varmasti ole, päinvastoin.
Syitä tilanteelle ovat talouden taantuma ja Oulua kohdannut raju irtisanomisaalto.
On paradoksaalista, että hallitus pani alulle kuntarakenneselvityshankkeen, ja sama hallitus toteutti myös sote-hankkeen. Kuntarakenneselvityksiin osallistuvat kunnat ovat ihmeissään. Miten voi miettiä kuntarakenteita, kun ei tiedä miten kuntien tehtäville yleensä käy.
Vielä kun soppaa hämmentää kuntien valtionosuuksien muutos, ei ihme, että kuntarakenne ei ota uudistuakseen.
Kuntarakenteen tiivistyminen ja selkiytyminen ei ole edennyt toivotulla tavalla, vaikka useampi hallitus on sitä koettanut saada eteenpäin.
Edellisen hallituksen Paras-hankkeen lento katkesi, kun vaalien jälkeen valittiin uusi hallitus. Tämän hallituksen kuntauudistus ei enää etene.
Eteneeköhän lähitulevaisuudessakaan. Keskustasta tulee mitä todennäköisimmin pääministeripuolue ensi kevään vaalien jälkeen. Sitten toteutetaan taas uusi ja erilainen kuntauudistus.
Ainakin oppositiosta puolue on puolustanut vanhoja kuntarajoja ja kuntien itsemääräämisoikeutta valtaisalla vimmalla. On mielenkiintoista nähdä, millaista kuntauudistushanketta sieltä on aikanaan tulossa.