Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA on löytänyt Iranista viitteitä korkeasti rikastetusta uraanista, väitti nimetön läntinen diplomaattilähde viikolla. Lähteen mukaan tieto on peräisin IAEA:n tuoreesta raportista, joka esitellään järjestön hallintoneuvoston kokouksessa 8. syyskuuta. Samanlainen väite on esitetty ja kumottu aiemminkin.
Rikastettua uraania käytetään ydinpommin valmistuksessa.
IAEA toteaa kuitenkin samalla, että Iran on lisännyt viime kuukausina yhteistyötään. Avoimet kysymykset herättävät silti edelleen vakavaa huolta maan laajan ydinohjelman suunnasta.
Itse se sanoo sitä täysin rauhanomaiseksi siviiliohjelmaksi. IAEA:n tarkastajien löydökset johtuisivat Iranin mukaan siitä, että Natanzin ydinlaitoksen laitteistot olisivat olleet rikastetun uraanin saastuttamia jo ennen kuin Iran osti ne, kirjoittivat kansainväliset uutistoimistot ilman täsmennyksiä.
Rakentaako Iran pommia ydinohjelmansa "sivutuotteena" vai vain valmiuksia sen tuottamiseen myöhemmin? Olemassa olevan tiedon perusteella kyse on uskottavasti jälkimmäisestä.
Suurin kynnys on periaatteessa ydinasekelpoisen eli fissiilisen materiaalin hankkiminen. Iran on antanut ajat sitten ymmärtää, että se pyrkii rakentamaan - siviiliohjelmansa osana - ydinlaitosten täydellisen polttoainekierron. Sen osa olisi ydinreaktorin käytetyn polttoaineen jälleenkäsittelylaitos, joka tuottaisi samalla juuri asekelpoista ydinmateriaalia.
Kun kyseinen laitos saataisiin toimintakuntoon, se voisi nykytiedon valossa tuottaa yhden pommillisen eli noin 20 kiloa aseluokan uraania kenties puolessatoista, kahdessa vuodessa.
IAEA:n ja ulkovaltojen ongelmana on, ettei niillä ole aivan selvää kuvaa siitä, mitä Iranissa on tähän mennessä tehty. Sen kaksi ydinlaitosta paljastui satelliittikuvissa viime vuonna, mikä aiheutti hälytyksen.
Väitteiden mukaan Iran kykenisi periaatteessa pommin valmistukseen 2006-2010. Valmiuksien kehittäminen, tiedemiesten kouluttaminen yms. mahdollistaisi joka tapauksessa pommin tekemisen nopeasti poliittisen päätöksen jälkeen.
Pohjois-Korea aloitti juuri monenkeskiset neuvottelut omasta ydinaseohjelmastaan Pekingissä. Se on kuitenkin myöntänyt aseohjelman olemassaolon ja irrottautunut ydinsulkusopimuksesta. Siitä saatiin myös jo pitkin 90-lukua tietoja muun muassa tarvittavan, tavanomaisen räjähdystekniikan kehittelemisestä. Tällaista tietoa ei ole vuotanut Iranista, mikä ei kuitenkaan välttämättä todista mitään.
Toisekseen Irania koskevissa raporteissa ei ole ollut tietoja pommin suunnittelukeskuksesta. Edes Iranin oppositio ei ole esittänyt väitteitä sellaisen olemassaolosta. Maan tiedetään hajauttaneen ydinohjelmaansa eri kohteisiin.
Sillä on tekeillä tai vireillä ydinreaktori Bushehrissa, uraanin väkevöintilaitos sekä raskasvesireaktori. Viime viikolla tehtiin päätös Bushehrin kakkosreaktorista, josta venäläisyhtiöllä oli jo valmiit suunnitelmat.
Venäjä on tukenut Bushehrin ykkösyksikön rakentamista eikä myönnä huomanneensa Iranissa mitään epäilyttävää.
Oman uraanituotannon, louhimisen, Iran aloitti viime keväänä, mikä ei ollut myöskään yllätys asiantuntijoille. Venäjän kanssa Iranilla lienee määräaikainen sopimus ydinpolttoaineen toimittamisesta. Kiinan kanssa se teki 90-luvun alkupuolella uraanikaupan, johon sanotaan liittyneen pulmallisia juridisia tulkintoja.
IAEA ja länsivallat ovat painostaneet Irania korjaamaan IAEA:n toteamat puutteet, laiminlyönnit ja tietoaukot. Pidetään välttämättömänä, että laajan ydinohjelman omaava maa allekirjoittaa - ilman ehtoja - myös ydinsulkusopimuksen lisäpöytäkirjan, joka mahdollistaa IAEA:n tarkastukset paikan päällä - ilman ennakkovaroituksia.
Mikäli Iran haluaa ylläpitää "kiltin maan" maineen, sillä on kiire. Sen pitäisi allekirjoittaa paperi mielellään ennen syyskuun 8. päivää, jolloin IAEA:n hallintoneuvosto käsittelee Iranissa tehtyihin havaintoihin pohjautuvaa uutta raporttia.
Torstaina se sanoi olevansa valmis aloittamaan neuvottelut yllätystarkastusten sallimisesta ydinlaitoksiinsa. Se haluaisi vielä selvittää joitakin suvereenisuuteensa liittyviä näkökohtia. Aiemmin se on vaatinut allekirjoituksensa ehtona, että Yhdysvaltain olisi ensin poistettava Iranin kaupparajoitukset.
Kaupparajoituksissa on kuitenkin ennen muuta kyse yleisestä, myös EU-maiden harjoittamasta vientivalvonnasta, jonka tarkoituksena on estää joukkotuhoaseiden ja ohjusteknologian leviäminen.
EU:lla ja persialaisilla on samaan aikaan käynnissä erilaisia "dialogeja", jotka koskevat muun muassa kauppasuhteita ja ihmisoikeuksia. Niistä on sidottu paketti, jonka edistäminen kärsii nykytilanteesta.
Iranin parlamentissa ja lehdistössä käydään keskustelua lisäpöytäkirjasta ja tarkastuksista. Enemmistönä olevat reformistit ovat enemmän yhteistyön kannalla kuin vallastaan kiinni pitävät, kovalinjalaiset mullahit. Ensi maaliskuun parlamenttivaalit saattavat kärjistää asenteita.
On joka tapauksessa uskottavaa, että Iranista löytyy elävää mielenkiintoa saavuttaa ydinasevalmius. Sille voi keksiä perusteita: yleisen arvovallan nousu muslimimaailmassa ja laajemminkin, teknologisen kehittyneisyyden ja sotilaallisen vahvuuden osoittaminen, pelotteen hankkiminen.
Esimerkiksi radikaali ja ailahteleva Pakistan on ydinasevaltio, jolla on lisäksi pahasti tulehtuneet välit naapurinsa kanssa, mutta joka on kelvannut Yhdysvaltain lähiliittolaiseksi terrorismisodassa. Myös Israelia pidetään itsestäänselvästi ydinasevaltana.
Lisäksi Iranissa koetaan yleisesti uhkaa, joka johtuu siitä, että sen ympärillä on useita esimerkkejä - kuten Irak, Afganistan ja Keski-Aasia - suurvaltain puuttumisesta.
Yhdysvaltoja pidetään epäilyttävänä ja tarkoitusperiltään arveluttavana. Teheranissa nähtäisiin mielellään sen poistuvan alueelta mahdollisimman pian. Amerikkalaisten Irakissa kokemat vaikeudet tuskin harmittavat Iranin jyrkkälinjaisia vallanpitäjiä.
Iranin politiikan pitkänä juonteena on ollut halu lähentyä länttä. Se onkin onnistunut EU:n kanssa, joka auttaisi mielellään sen integroitumisessa, mutta joutuminen amerikkalaisten keksimälle "pahuuden akselille" ei todista menestyksestä sillä suunnalla. Yhdysvallat syyttää sitä ydinaseen tavoittelun lisäksi terrorismin voimallisesta tukemisesta.
Sen onkin arvioitu harjoittaneen pidättyväistä politiikkaa suhteessa uskonveljiinsä, Irakin shiioihin, jotka tosin ovat arabeja. Iran muun muassa ehdotti pidättämiensä al-Qaidan jäsenten luovuttamista Yhdysvalloille vastineena sille, että Yhdysvallat murskaisi aseellisen Mujahedin el-Khalq -järjestön, joka toimii Irakin puolelta Teheranin nykyjohtoa vastaan.
Se on tuominnut Bagdadin ja Jerusalemin itsemurhapommit. Samaan aikaan se tukee islamilaisia järjestöjä, kuten Etelä-Libanonissa toimivaa Hizbollahia, joilla on poliittisen siipensä lisäksi militanttinsa
Yhdysvallat ei tule lieventämään joukkotuhoaseiden leviämisen vastaista linjaansa, mutta se saattaa hillitä hieman hallitusten vaihdoksista vaahtoavia ratsujaan. Viime suosionmittaukset ovat Valkoisen talon kannalta huolestuttavia, ja maa on kurkkuaan myöten kiinni Irakissa ja Afganistanissa.
Uusien "rintamien" avaamisen sijasta nykyhallinnolla saattaa olla tarve osoittaa ennen 15 kuukauden kuluttua pidettäviä presidentinvaaleja, että Irak ja Afganistan ovat hallinnassa.
Turvallisuus ja terrorismisota ovat Valkoisen talon kannalta tänään kyseenalaisia vaaliteemoja, amerikkalaiset strategit arvelevat.
Lähteitä: tutkija Markku Anttila, VTT, professori Jaakko Hämeen-Anttila, Helsingin yliopisto, Suomen ulkoasiainministeriö, The Washington Post.