Oulunsalo Lentokentäntien ympäristöön on panostettu. Suunnittelu alkoi pohjoismaisella ideakilpailulla vuonna 1995. Sen tuloksista valmiin tien ilmiasuun on päätynyt poimintoina hyviä ideoita ja osaratkaisuja.
Itse tiesuunnitelma valmistui vuonna 1997. Suunnittelijoina on ollut koko joukko eri alojen asiantuntijoita. Käytännön työt aloitettiin Tiehallinnon Oulun tiepiirin ja Oulunsalon kunnan yhteishankkeessa jo vuonna 2000.
Yli kolmen vuoden aikana on tullut tulosta. Tienvarret on huoliteltu ja liittyvät rakenteet viimeistelty normaalia pitemmälle. Jopa niin pitkälle, että kontrasti muuhun ympäristöön osuu silmään.
Lentokentäntie on osa niin kutsuttua Oulun seudun laatukäytävää, joka on esitetty muun muassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa.
Nyt tehtyjen ympäristötöiden tarkoituksena on ollut osaltaan kehittää Lentokentäntiestä käyntikortti, jonka perusteella ilmatietä tuleva mieltää Oulun seudun korkeatasoisena teknologian ja osaamisen keskuksena.
Poiju sykkii valoa
Kolmeen Lentokentäntien neljästä kiertoliittymästä on rakennettu ympäristöteoksia, kuten kiertoliittymissä nykyään tapana on.
Teokset ovat toisen oululaisille arkkitehtiopiskelijoille suunnatun kilpailun satoa.
Ensimmäinen kiertoliittymä on rakennettu Hailuotoon vievään risteykseen. Sen keskelle on arkkitehtiylioppilas Ville Tervaojan suunnitelmien mukaan tehty kivinen kumpu. Kasvillisuusraidat johdattavat laelle, jossa on kallellaan oleva metallipaalu.
Poiju-nimisen vähäeleisen teoksen kytkee mereen jo Hailuodonkin takia. Pimeän lisänä Poijussa sykkii valo. Pimeä aika näyttää muutoinkin huomioidun tien ympäristörakentamisen valaistuksessa.
Tuulipussilegioona
Toisen kiertoliittymän vierestä löytyy vettä konkreettisestikin vesialtaan muodossa. Ympyrä itse on tasainen. Sitä kiertää nurmikehä. Keskiosa on nyky-ympäristörakentamiselle tyypillisen kivinen.
Arkkitehtiylioppilas Outi Niskasen suunnittelemana kiviympyrään on pystytetty yksi oranssinpunainen ja 15 valkoista salkoa, joissa liehuvat tuulipussit. Nimenä teoksella on Tuulipussilegioona.
Tuulipussit näyttävät tuulen suunnan ja sen, että ollaan menossa lentokentälle.
Monttu keskellä tietä
Toisen ja kolmannen kiertoliittymän välillä tie sukeltaa monttuun, jossa se ohittaa Oulunsalon kunnan keskusta-alueen.
Kuten monet tietävät, nelostie halkaisee Rovaniemen "rotkossa". Siellä montussa kulkeva tie jakaa kaupungin. Oulunsalossa asia taitaa kääntyä päälaelleen ja 8,5 metrin syvyyteen sukeltava tie mahdollistaa keskustan yhdistymisen.
Kuntakeskuksen arkkitehtuurissa vallitseva punatiilinen Oulun koulu taas muistuttaa autoilijaa olemassa olostaan montun ylittävän sillan rakenteissa.
Laatikoihin pusikoita
Kolmas kiertoliittymistä on saanut suorakulmaisesti teräksisen teoksen. Vihreään ympyrään sijoittuu rintarinnan kaksi suorakulmaista laatikkoa, joiden sisällä tapahtuu "pusikoitumista".
Arkkitehtiylioppilas Nina Väistön suunnitteleman veistosmaisen Valopensaan perusmuoto viittaa uuteen lasilaatikkoarkkitehtuuriin, jota sisäosan moninaisuus kontrastoi mukavasti.
Metallinen veistospari ei vain oikein tunnu löytäneen asemaansa. Onko niin, että ero kiertoliittymän pyöreässä ja teoksen suorakaiteisessa perusmuodossa kangertaa. Vai olisiko niin, että Valopensas olisi enemmän edukseen käveltävällä aukiolla.
Neljäs ja lentokenttää lähinnä oleva kiertoliittymä on ainakin vielä ilman sen kummempaa koristetta. Siihen on ollut tulossa kunnan ja alueen yritysten yhteistyönä kuvanveistäjä Kari Huhtamon teos. It-yritysten taloustilanteen takia hanke on ainakin toistaiseksi lamaantunut.
Taiteen reunaehdot
Kiertoliittymät ovat osoittautuneet liikennettä sujuvoittaviksi. Sisään ympyrään mennään vauhtia hidastavan mutkan kautta ja ulos purkaudutaan loivemmin, vauhdikkaammin. Liikenne toimii.
Aivan yhtä sujuvaa ei ole ollut ympäristöteosten liittymiin sijoittaminen.
Liittymän keskelle tulevat teokset on tehty autoilijoiden katseita varten. Ne eivät kuitenkaan saa olla liikaa huomiota vieviä eivätkä näkymiä haitallisesti peittäviä.
Näillä reunaehdoilla kiertoliittymiin on pystytetty erilaisia teoksia, joista osa on melkoisia virityksiä.
Lähialueen ympyröistä ainakin Limingan Haarasillalla oleva latomuistuma olisi saanut jäädä tekemättä.
Yksinkertaisuus valttia
Lentokentäntien kiertoliittymissä on onnistuttu yleistä tasoa paremmin. Tietty yksinkertaisuus tuntuu tässä taiteenlajissa olevan valttia.
Jokaisella kiertoliittymällä on kuitenkin oma ilmeensä, mikä auttaa myös suunnistautumisessa.
Kiertoliittymien lisäksi myös muihin yksityiskohtiin on Lentokentäntiellä panostettu. Se näkyy muun muassa sillan kaiteissa tai arkkitehti Timo Lajusen suunnittelemassa modernistisessa bussikatoksessa, joka on kotonaan teknologiahenkisellä laatukäytävällä.