Aili Annalan kesien ilo on hänen rivitalonsa pihalle rakentamansa jatkuvasti kukkiva puutarha. Piha imaisee puuhailuun mukaan, ja tunnit hurahtavat ihan huomaamatta lukemattomien istutusten äärellä.
Nyt on se aika, kun Aili Annala, 79, kantaa aurinkotuolin pihalle, asettautuu siihen mukavasti ja alkaa lukea dekkaria. Välillä hän laskee kirjan käsistään ja ihastelee kukkaloistoa. Hän saattaa nousta tuolista ja nyppäistä muutaman kuivan kukan, mutta juuri muuta ei keskikesän pihalla enää tarvitse tehdä.
Tätä vaihetta on edeltänyt jokavuotinen aherrus, joka alkaa heti maan lämmettyä.
Annalan noin sadan neliön rivitalopiha on kuin brittiläinen puutarha, jossa jokainen neliömetri on täynnä kukkia: muun muassa unikkoja, pioneja, riehakkaasti kukkivia alppiruusuja ja joka puolelle tuoksua levittäviä sinileimuja. Lajeja on satoja.
Luonnonkivillä reunustettujen penkkien välissä kulkee kiemurteleva polku, joka on ainoa kohta, jossa nurmikkoa on jäljellä.
– Periaatteena on, että aina kukkisi jotain, Aili Annala tiivistää.
Annala muutti nykyiseen kotiinsa Länsi-Patelaan vuonna 1996. Tuolloin piha oli nurmikenttää ja perällä oli muutama tuija ja viinimarjapensas. Kahdenkymmenen vuoden aikana pihalle ovat päässeet kaikki Annalan lempikasvit.
Kasvi-innostus syttyi jo lapsena 1950-luvulla Rovaniemellä, jossa hän osallistui Luonto-liiton kesäleireille, kasviretkille ja kävi luontokerhossa.
Kun koululaisilla oli yleensä sadan kasvin herbaario, Annala keräsi 800 kasvin kasvion.
– Tunsin kaikki ne kasvit. Minua ei haittaa, että ihmisten nimet alkavat unohtua, mutta kasvien nimien unohtuminen harmittaa, hän naurahtaa.
Jos Annalalla ei olisi ollut oppikoulun jälkeen kiire pois Rovaniemeltä, hän olisi varmaan käynyt lukion ja opiskellut biologiksi.
Sen sijaan ammatti löytyi toisen intohimon parista. Hän muutti 17-vuotiaana Hämeenlinnaan ja opiskeli käsityönopettajaksi.
Ensimmäisen työpaikan mukana tuli vuokra-asunto Paavolasta, jonka pihalle Annala pääsi laittamaan puutarhaa.
Kun työpaikka vaihtui, Annala irrotti muuttokuorman mukaan valkoisen pikarililjan ja istutti sen äitinsä pihalle.
Nyt sama pikarililja kukkii Annalan pihassa ja sitä on myös monien hänen ystäviensä ja tuttaviensa puutarhoissa.
Pihalla kukkivat myös lukuisat ostokset, joita Aili Annala on tehnyt Virosta.
Türin kukkamarkkinat keräävät Suomesta kymmeniä linja-autolasteja puutarhaharrastajia, joita viehättävät maan edullisemmat hinnat ja laaja kasvitarjonta.
Annala muistelee muutaman vuoden takaista matkaa, jolloin linja-auton alakotelot täytettiin kasveilla. Seuraavaksi täyttyi linja-auton käytävä, johon tuotiin puut ja muut suuremmat kasvit.
Pihalla on myös useita harvinaisuuksia, joita Aili Annala on ostanut keräilijöiltä. Näihin kuuluvat muun muassa valkokukkaiset lumikki ja kolmilehti sekä oranssin hedelmän tekevä jalkalehti.
Neljä vuotta sitten istutettu sinikämmen kukki tänä kesänä ensimmäisen kerran ja teki omistajansa vilpittömän onnelliseksi.
– Se on minun aarteeni.
Harvinaisten ja vaativien kasvien kanssa puutarhaharrastajalle tuottaa suurta nautintoa se, että niille löytää juuri oikeanlaisen kasvupaikan ja ne saa kukoistamaan.
Sellaisella silmällä Annala käykin puutarhaansa läpi: kuka näyttää nuupahtaneelta, kuka kukkii loistokkaasti, peittääkö joku kasvi toisen elinmahdollisuudet ja saako herkempi joltakin toiselta suojaa?
Kun Annala alkaa käydä läpi pihaansa, siellä hurahtaa huomaamatta tunti toisensa jälkeen. Kädet siirtyvät penkistä toiseen ja yhtäkkiä on ilta.
– Saattaa olla, etten huomaakaan, että päivä on mennyt.
Siinä on pihan taika. Se vie ajatukset täysin mukanaan.
Annalan pihassa kukintakausia kertyy noin viisi. Ensimmäisten joukossa huhti–toukokuussa kukkivat idänsinilinjat, posliinihyasintit ja krookukset. Sen jälkeen on narsissien, sini- ja valkovuokkojen sekä tulppaanien vuoro.
Viimeisenä pihalla loistavat syysasterit, orvokit ja kimikki.
Syksyllä Aili Annalaa ei vaivaa pitkän kukkakesän jäljiltä uupumus. Päinvastoin, mieli on haikea. Häntä eivät ole haitanneet leudot talvetkaan.
– Viime vuonna sain vielä marraskuussa pihalta ruukkuun astereita.