Taas yksi ihmeellinen, ainutkertainen, järkyttävä ja ihana elämäntarina.
Brasilian köyhimmässä koillisosassa 1909 tai 1911 syntynyt Bispo do Rosáro tuli tunnetuksi kuolemansa, 1989, jälkeen kun hänen teoksiaan oli Venetsia biennalessa 1995. Nyt hänellä on oma museo Rio de Janeirossa.
Rosário näki näyn 22.12.1938, Jeesus ilmestyi hänelle seitsemän enkelin seurassa. Harhailtuaan houreisena Rio de Janeiron katuja hän kolkutti luostarin ovea Jumalan lähettiläänä. Hänet vietiin mielisairaalaan, missä enkelit käskivät hänen luoda maailman esityksen lahjaksi Jumalalle.
Hän kieltäytyi hoidosta ja ryhtyi kiihkeästi työhön. Pariisin näyttely kertoo tuotannosta jonka hän loi viidenkymmenen vuoden aikana, sellinsä yksinäisyydessä.
Neulanpisto jos toinenkin
Urakkaansa Rosário käytti kaikkea mitä käsiin sai, tavaroita, puuta, pahvia, muovia, nappeja, vaatteita, säilyketölkkejä. Hellyttävimmät teokset syntyivät vanhoista kankaista ja langasta.
Rosário koristeli takkeja; ripusti yhteen itse tekemiään mitaleita. Mustasta vilttinutusta taas voi ommeltujen kasvien lomasta lukea Eu vim 22.12.1938 Meia Noite - Minä tulin 22.12.1938 keskiyöllä.
Mestariteos on suuritöinen, barokkinen Esittäytymisviitta, jonka hän on ommellut peitteestä, sitten kirjaillut täyteen päältä ja sisältä, lisännyt rimpsuja, metallinauhoja, hapsuja ja tupsuja. Tässä kasukassa hänen piti esittäytyä taivaan portilla, ja ihme jos ei sillä sisään päässyt, niin on huikea!
Entä seitsemän nuhjuista liinakangasta, brodeerattu molemmin puolin sairaalan siniharmaalla langalla, vilisevät tapahtumia!
Yksi on nimeltään Sotalaiva. Toinen, Näitä nimiä minä tarvitsen, kirjottu aivan täyteen ihmisten nimiä, keskellä alaston mies.
Finlandiakin
mukana
Te maan asukkaat, esittelen teille kansakuntanne on kolmas kiehtova kangas. Ihmisiä ja ties mitä ommeltua, väripilkkuina liput talojen katoilla. Kansakuntien joukossa on myös Finlandia saanut oman talonsa! Yksi nurkkaus on kuin idea hänen suureen teokseensa Orpoja-Miniatyyrejä.
Nämä orvot, kaksitoistametrisen seinän täyttävät 154 kolmiulotteista luomusta on kaikki päällystetty samaa siniharmaata lankaa kiertäen. On sakset ja tikapuut, jousipyssy, vaaka ynnä suuri joukko hänen keksimiään mitä kummallisimpia tavaroita. Teos tuo mieleen Veikko Hirvimäen seinälle ripustetut Muistikuvia-sarjat, puusta nikkaroidut esineet.
Rosário loi Romeon ja Julian sängyn, mitalin Miss Amazonialle, luetteloi katuja, aukioita, laivoja ja painomittoja, rakenteli laivoja joiden kyytiin tekisi heti mieli. Pyörillä kulkeva Suuri purjelaiva on kokonaan kankaalla päällystetty, purjeet kuin pyykkiä narulla, kuin tivolin lippuja.
Oma lukunsa ovat löydetyistä esineistä tehdyt assemblaasit, joilla on yhtymäkohtia Fernandez Armaniin, Daniel Spoerriin tai Christian Boltanskiin, surrealismiin ja dadaismiin, mutta näistähän Rosário ei mitään tiennyt.
Eipä mennyt Rosárion aika hukkaan maan päällä.
Ero sairaiden
hyväksi?
Samaan aikaan on alakerrassa näyttely Pariisin Sainte Annen mielisairaalan kansainvälisestä taidekokoelmasta.
Kuten surrealismin ylipappi André Breton ja art brut eli villin, kömpelön taiteen tekijä Jean Dubuffet jo 1940-luvulla sanoivat, ei mielisairaiden ja terveiden taitelijoiden teoksissa ole eroa. Ellei sairaiden hyväksi.
Bispo do Rosário sekä La clé des champs, näyttely Sainte Anne-sairaalan kokoelmista, Jeu de Paume, Pariisi, 28.9. saakka.