Miltä tuntuisi viettää osa kesälomasta auton ratissa? Miltä tuntuisi kuunnella viikoittain haukkuja ja arvosteluita? Ei varmasti mukavalta, mutta Kellosta kotoisin olevalle Jani Alakankaalle, 42, tämä on ollut arkipäivää jo useamman vuoden ajan.
– Kohta tulee 200 ottelua täyteen Superpesiksen parissa, 14 vuotta Suomen korkeimmalla sarjatasolla oikeutta jakava Alakangas toteaa hymyillen.
Siviiliammatissaan rehtorina toimivaa Alakangasta voidaan pitää pesäpalloihmisenä isolla P-kirjaimella. Oman pelaajauran loputtua kotiseurasta löytyi mielenkiintoisia työtehtäviä pitkäksi aikaa.
– Kyllä tässä on nähty laji aika lailla kokonaan ja jokaisesta näkökulmasta. Olen ollut esimerkiksi Kellon Lyönnillä seurajohtajana, valmentajana ja hankkimassa seuralle rahaa. Tässä hommassa on vain se huono puoli, että yhdenkin aktiivisen perheen muuttaminen voi tyrehdyttää pienen seuran toiminnan. Vuonna 1999 homma sitten loppui, Alakangas harmittelee.
Kyseisen vuoden jälkeen Alakankaalle tarjoutui mahdollisuus päästä viheltämään miesten Suomensarjaa, joka on maamme kolmanneksi korkein sarjataso.
– Minulla oli hyvä tuuri, sillä olin saanut toimia aputuomarina kokeneiden nimien kanssa pelaajaurani aikana. Seurahommien loputtua minulta kysyttiin suoraan innostusta lähteä C-tasolle tuomaroimaan.
Siitä eteenpäin kehitys ja eteneminen oli hurjaa. Alakangas ehti viheltää Suomensarjaa vain yhden kauden, sillä kutsu kävi astetta ylemmälle sarjatasolle.
–Tuomareista on jatkuvasti pulaa, joten ehkä tilausta ja tarvetta oli sen verran paljon sillä hetkellä. Toki on siinä varmasti jotain tehty myös oikein.
Alkavia loppuotteluita Alakangas odottaa innolla, sillä kuten joukkueiden kohdalla, vain parhaat jatkavat loppuun asti. Loppuotteluun tuomariksi pääseminen olisikin yksi suurista haaveista.
Lue tämä juttu kokonaan ja muut Kalen! jutut näköislehdestä. Kale! on Kalevan letkeä lehti kaupunkilaiselle ja se ilmestyy Oulun alueella torstaisin.