Viiden synnyttämänsä vauvan murhista epäilty oululaisnainen ei osaa kertoa syitä teoilleen. Nainen on kertonut haluavansa itsekin tietää motiivinsa. Vuosina 2005–2013 nainen synnytti viisi lasta kotonaan ja pakasti nämä. Poliisin mukaan vauvat olivat syntyessään elinkelpoisia.
Tapauksen jäljille päästiin kesällä, kun paketteihin käärityt ruumiit löytyivät hajun perusteella.
Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Seppo Leinonen sanoi maanantaisessa tiedotustilaisuudessa, ettei poliisilla ole käsitystä, miksi vuonna 1979 syntynyt nainen salasi raskautensa, synnytti kotona ja pakasti vauvat. Syytetyn naisen henkisestä terveydestä Leinonen sanoi, että ”tällaiset tapaukset eivät voi olla jättämättä kehenkään jälkiä”.
Niuvanniemen sairaalan johtava lääkäri Eila Tiihonen sanoo, ettei hän halua ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen, vaan kommentoi asioita yleisellä tasolla. Hänen mukaansa motiivien puuttuminen liittyy yleensä henkirikoksissa perinteisiin puukotustapauksiin, joissa maltti menetetään helposti.
Tiihosen mukaan henkirikoksissa, joissa tekoon ei liity päihtymystilaa eikä sille ei löydy rationaalista motiivia, ovat erittäin harvinaisia.
– Toki voi olla mielisairaus taustalla, josta motivaatio teolle lähtee. Henkilöllä saattaa olla todellisuuden vastaisia harhakuvia, jotka ohjaavat käyttäytymistä. Mutta sellaisten asioiden selvittämiseen tarvitaan aina tarkempia tutkimuksia, kuten mielentilatutkimus.
Tiihonen sanoo, että esimerkiksi vauvasurmissa surmaajalla saattaa olla voimakas masennustila, minkä vuoksi äiti kokee, ettei kykene selviytymään lasten suojelemisesta.
– Silloin saatetaan nähdä, että on parempi vaihtoehto, että lapsi menettää henkensä, mistä tulee motiivi teolle.
Tiihonen sanoo, että henkirikokset jättävät henkisiä jälkiä myös niihin rikoksentekijöihin, jotka eivät hyväksy omia tekojaan.
– Näin yleisellä tasolla voi sanoa, että henkirikos jättää jälkensä ihmisiin, joilla on omatunto jäljellä. Jos hyväksyy tekonsa, jäljet ovat vähäisempiä.
– Jos puhutaan vaikka pitkäaikaisesti rikollisen toimintansa itse hyväksyvistä henkilöistä, ei heille ainakaan mitään erityisen järkyttäviä jälkiä voi jäädä. Jos on sellainen arvomaailma, johon on kasvanut ja jonka hyväksyy, eivät henkirikosten kaltaiset teot välttämättä järkytä.
Jos ihminen toistuvasti syyllistyy järkyttäviin tekoihin, jotka katsotaan henkirikoksiksi, voiko ihminen parantua sellaisesta yhteiskuntakelpoiseksi?
– Jos puhutaan parantumisesta, pitäisi ensin tietää, onko joku häiriö tai sairaus, mikä sellaisen käytöksen aiheuttaa. Rikollisuus ei sinänsä ole sairaus.
– Jos rikosten tekeminen pohjautuu sairauteen tai vakavaan mielenterveyden häiriöön, siihen saattaa sitten olla apua tai parannusta saatavissa. Rikollisuudessa, jos toiminnan hyväksyy, tulee kysymykseen rikoslain mukaiset sanktiot, rangaistukset ja rajoittamistoimet.
Oulun vauvakuolemien käsittely siirtyy poliisilta syyttäjälle viitenä murhana ja viitenä hautarauhan rikkomisena.