Helsinkiläinen pelifirma Supercell toi Suomeen uuden miljonäärijoukon, ja firman perustajat pääsivät vuoden 2013 verotilastojen kärkeen. Supercellin menestys on esimerkki ”supertaloudesta”. Loistavalla idealla, loistavalla toteutuksella ja loistavalla ajoituksella eli täydellisellä tuurilla firma teki satumaisen jättipotin.
Yhtiö toi myyntiin laadukkaita free to play -pelejä tabletteihin ja älykännyköihin juuri silloin kun tuollaiset pelit lähtivät todelliseen nousukiitoon.
Miljoonat eurot tulivat japanilaisilta, jotka kaikesta päätellen uskoivat firman menestykseen myös jatkossa ja ostivat siitä ison palasen.
Firma kertoo käyttävänsä vain parhaista parhaimpia osaajia. Suomi on pieni maa, eikä tuommoiseen menestykseen kovin moni tuolla reseptillä taida päästä.
Sen alle jää iso nippu keskinkertaisempia yrityksiä, joilla taival on paljon epäonnisempaa, mutta ne yrittävät silti.
On ollut aina niitä yrittäjätyyppejä, jotka panttaavat kaiken vaimon sukkahousuja myöten saadakseen yrityksen pyörimään. Näitä tyyppejä on pakko kunnioittaa.
Monen yrittäjän toiveiden täyttymys on saada myytyä oma firma hyvällä hinnalla pois. Sillä voi pompahtaa verotilastoissa Suomessa hyvin näkyviin. Jotkut perustavat rahoillaan uusia firmoja ja pääsevät ehkä taas verotilastoissa kärjen tuntumaan. Toiset taas sijoittavat rahansa jonnekin niin, ettei veroja Suomeen kerry enää ollenkaan.
Supertalouden tähtiä ihastellessa kannattaa muistaa suuret massat ja niiden heikentyvä olo. Viime vuosien ilmiö on ollut, että keskiluokkakin suhteellisesti ottaen köyhtyy lähestulkoon kaikkialla.
Keskituloiset kuluttajat huomaavat nykyään omassa taloudessaan sen, että heillä menee heikommin kuin ennen. Inflaatio on Suomessa kärkipäätä euroalueella. Asiat kallistuvat, mutta toisaalta palkat eivät nouse välttämättä samaan tahtiin.
Rahat loppuvat myös sen takia, että ihmiset sijoittavat varojaan uusiin asioihin, jotka imevät rahaa.
Jos suuret massat köyhtyvät, heidän rahansa kai menevät joidenkin muiden taskuihin. Monesti nykyään menestyvät monet sellaiset firmat, jotka tuottavat Supercellin tavoin pelkästään puhdasta viihdettä.
Verotietojen julkaiseminen aiheuttaa joissakin närää. Kaikki eivät ole tyytyväisiä siihen, että heidän tulonsa ovat kaiken kansan tirkisteltävinä. Jotkut ovat tietysti mielissäänkin saamastaan huomiosta. Toisia asia ei voisi vähempää kiinnostaa.
Kateus ja alemmuudentunne on suomalaisten perisynti. Tuloerojen kasvu vain tietysti lisää kateutta. Yhä useammalla on tunne siitä, että hyvinvointi menee jollekin muulle kuin hänelle itselleen.
Supercell tuntuu osaavan pelata julkisuudenkin kanssa. Suomalaisten kateus saattaa jäädä tuon firman kohdalla normaalia pienemmäksi huolimatta verotilastojen kärkipaikasta.
Upporikkaaksi päätyneet firman perustajat sanovat rennosti maksavansa veronsa Suomeen ja puhuvat hyväntekeväisyyden harjoittamisesta ja bisnesenkelisijoituksista. Eivätkä he turhia ujostele, vaan kertovat firmastaan auliisti. Onnenpekat.
Verotietojen julkisuus on pohjoismainen tapa. Tuloerojen kasvusta ja sen vaikutuksista voi olla monta mieltä, samaten verotietojen julkisuudesta. Raharikkaiden tulojen edes jonkinasteinen tietäminen on kuitenkin joka tapauksessa yleensä ottaen hyvästä. Rahalla on taipumus kadota näkymättömiin ja siirtyä rahan luo.
Verotietojen avulla köyhä ja keskitavallinen ihminenkin sitä paitsi näkee, mihin oikein hyvin onnistuessaan voi päästä maallisen mammonan tavoittelussa.
Supercellin kaltaiset rennolta näyttävän rikastumisen esimerkit ovat tälle yhteiskunnalle tarpeen.
Kolumni