Nia-tanssi täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Suomessa se on kuitenkin uusi laji. Nia on sekoitus itämaisia taistelulajeja, kuten tai-chia ja taekwondoa, modernia ja jazztanssia sekä joogaa. Olennaista on se, että tunnilla saa fyysistä vastusta hajottamatta itseään. Alun perin nia kehitettiinkin vaihtoehdoksi aerobicin rempovalle rytmille.
"Periaatteena on se, että jos tuntuu hyvältä, liike on tehty oikein. Jos taas sattuu, niin sitä ei pidä jatkaa. Joka liikkeeseen on tunnilla useampia vaihtoehtoja," kertoo Laura Karanko, joka lanseeraa nyt lajia Suomessa.
Nia-tunneilla pyritään myös antamaan jotain miettimisen aihetta, musiikki taas vaikuttaa tunteisiin.Tunneilla eivät listahitit soi, vaan Karanko käyttää esimerkiksi etnistä musiikkia. Venyttelyn jälkeen tuntiin kuuluu vielä keskittymishetki.
"Sitä voi kutsua meditaatioksi, mutta se ei ole välttämättä istuvaa meditaatiota", Karanko tarkentaa.
Laura Karanko itse tutustui lajiin sattumalta ollessaan viime talven Yhdysvalloissa. Jo ensimmäisellä tunnilla nia imaisi mukaansa. Lähtiessään Suomeen Karanko pahoitteli tuttavalleen sitä, että joutuu jättämään lajin. Tämä ilmoitti maksavansa matkat Yhdysvaltoihin ohjaajakurssille; vastapalvelukseksi laji tulisi lanseerata Suomessa.
Karanko kävikin talvella valkoisen vyön intensiivikurssin. Niassa ohjaajan taitoja mitataan eri vyöasteilla: valkoisella, sinisellä, ruskealla ja mustalla. Kesän hän on opettanut niaa Ahvenanmaalla. Alkukankeuden jälkeen ihmiset ovat löytäneet tunneille.
"Nyt he haluaisivat, että jäisin Ahvenanmaalle opettamaan."
Opinnot kuitenkin odottavat pohjoisessa. Syyskuussa hän aloittaakin nian opetuksen Oulussa. Tunteja on kansalaisopistolla ja Nuoriso- ja kulttuurikeskuksessa.