Liivimies ajoi tarkasti.
Elias ei nähnyt motoristin selän takaa eteensä, mutta pyörän hallitusta asennosta ja vauhdista huomasi, että mies osasi asiansa.
”Sano jos sitä näkyy”, liivimies huusi.
Kauanko miestä saattoi ajattaa turhan takia, Elias mietti. Hän oli isänsä pyynnöstä huijannut motoristin liikkeelle. Hän oli väittänyt, että joku oli yrittänyt ahdistella häntä vessassa, ja motoristi oli tarjoutunut ajamaan tyypin kiinni.
”Mikä auto sillä oli?” liivimies kysyi.
Elias mietti kuumeisesti.
”Punanen”, hän sanoi. ”Saatto olla BMW. En nähny kunnolla.”
Oliko punaisia autoja paljon? Entä jos he näkisivät jonkin punaisen BMW:n? Mitä tarkoitti motoristin liivien sana Compadres?
He ajoivat pysähtymättä, mies vilkuili sivuteitä ja odotti häneltä merkkiä, pitikö kääntyä.
Eliaksen oli vaikea arvioida ajan kulua. Hän ei halunnut liian kauas Karilasta. Ja missä Karila oli? Tuliko isä perässä, mitä se oli halunnut autosta, jonka motoristi oli jättänyt vartioimatta?
”En tiiä”, hän sanoi lopulta.
Liivimies ymmärsi ja pysäytti pyöränsä tien levennykseen, pitäen moottorin käynnissä. Elias nousi selästä.
”Jos sulla on siitä tyypistä tuntomerkit, sen vois saada kii”, mies ehdotti.
”En mä siinä osannu aatella tuntomerkkejä,” Elias sanoi.
Jotakin oli keksittävä.
”Se oli… tummatukkanen”, hän sanoi.
Kuinka helppoa oli lasketella motoristille valhetta.
”Mä oon Repa”, mies esittäytyi.
”Elias”, Elias sanoi.
Tuli sanottua oma nimi, mutta mitä siitä. Pian motoristi katoaisi hänen elämästään.
Samassa tuli päätä huimaava tunne. Elias tajusi jotakin jengiläisestä edessään. Hän tajusi jotakin isästään, ja aikuisista.
Hänen ja motoristin välille oli hetkeksi syntynyt toisilleen vieraiden ihmisten toveruuden tunne. Motoristi halusi auttaa poikaa, jonka otsassa oli veritahroja ja joka sanoi joutuneensa lähentelyn kohteeksi. Repa oli nuori, varmasti jengissään nuorimmasta päästä. Mutta tässä tilanteessa se halusi olla vastuullinen aikuinen.
Elias tajusi kuinka hyvä huijari Karila oli. Osasi tunnistaa mitä tarinoita ihmisille saattoi syöttää.
Nyt jos Karila olisi tässä, hän ei kasvattaisi huijausta enää, Elias ajatteli. Jos lasketteli valehdellessa liikaa yksityiskohtia, jokin voisi mennä pieleen.
”Kiitti”, hän sanoi.
Repa nyökkäsi.
”Mä katon vielä jos nään sellasen BMW:n”, hän sanoi ja kaasutti.
Elias jäi tienlaitaan ja otti kännykkänsä soittaakseen Karilalle. Tilanteesta pääsy huojensi.
Kesästä isän kanssa oli tullut pelottavampi ja parempi kuin hän oli uskonut.