Aurinko paistoi torstaina, päivää ennen Turun terrori-iskua, Naantalissa täydeltä terältä. Tieto tasavallan presidentin Sauli Niinistön matkasta Valkoiseen taloon, presidentti Donald Trumpin vieraaksi, oli julkistettu pari tuntia aiemmin.
Niinistölle tuli, vain muutama kuukausi ennen Suomen presidentinvaaleja, kutsu kahdenkeskiseen tapaamiseen osoitteeseen 1600 Pennsylvania Avenue. Suomen presidentin saamasta edellisestä kutsusta oli ehtinyt kulua kokonaista 15 vuotta.
Valkoisen talon ovi pysyi pitkään kiinni presidentti Tarja Halosen, ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.), kausilla. Halonen kyllä tapasi George W. Bushin kautensa alussa, mutta sitten hiljeni. Se oli selvä merkki siitä, ettei rapakon takana tykätty siitä, millaisia puheita Suomesta kuului.
Trumpista, aivan kuten Bushista, voi olla mitä mieltä tahansa, mutta mielipiteet ovat eri asia kuin valtiolliset suhteet ja toimivat yhteydet. Aivan samalla tavalla Suomi pitää yhteyttä Venäjään, olipa Vladimir Putinista mitä mieltä tahansa. Tunteiluun ei ole isossa politiikassa varaa etenkään pienillä valtioilla.
Kutsu Trumpilta ei voi olla satamatta suoraan Niinistön vaalilaariin. Niinistö on ainoa valtionpäämies, joka tulee tavanneeksi muutaman kuukauden sisällä Trumpin, Putinin, Kiinan presidentin Li Jinpingin ja vielä Japanin pääministerin Shinzo Aben. Keskiviikkona Niinistö puhui puhelimessa Saksan liittokanslerin Angela Merkelin kanssa. Ulkomaisia vieraita on tulossa lisää syksyn mittaan.
Kultarannan veistosnäyttelyä esitellyt Niinistö murjaisi, että seuraava presidentti varmaan panee näyttelyn uusiksi. Taivaan kirjat olisivat kyllä sekaisin, jos näyttelyä tarvitsisi ainakaan sen takia muuttaa.
Vaalipöytä on arvotapaamisten suman ohella katettu juuri tänä vuonna muutenkin niin, että Niinistöä on vaikea voittaa. Suomi viettää vaalien alla satavuotisjuhliaan. Sen kunniaksi Niinistö vierailee joka maakunnassa ja rouva Jenni Haukio osassa niistä.
Asetelma on muille ehdokkaille äärimmäisen hankala. Vaikka Niinistö aloittaa virallisesti vaalikampanjansa vasta Linnan juhlien jälkeen, loppuvuoden virkatehtävät ovat myös paitsi virka-, myös vaalityötä.
Osa presidenttipeliä on Niinistön taakse perustettu valitsijayhdistys. Se kerää kannattajakortteja varmasti mahdollisimman pitkään ja lataa vasta sitten julki keräyssaaliin.
Jos ja kun kortteja on veret seisauttava määrä, Niinistön osakkeet vain vahvistuvat. Joidenkin kokoomuslaisten on tuolloin vain nieltävä mielipahansa siitä, ettei Niinistö lähtenyt vanhan puolueensa ehdokkaaksi, toisin kuin Mauno Koivisto ja Tarja Halonen 1988 ja 2006.
Niinistö on saanut tukea yllättäviltäkin tahoilta. SDP:n viimekertainen ehdokas Paavo Lipponen kehui häntä estoitta Hufvudstadsbladetissa. Lipponen ei aikoinaan tullut edes Niinistön virkaanastujaisiin eduskuntaan.
”On aika, kuuden vuoden jälkeen, todeta, että Sauli Niinistö on hoitanut ulkopolitiikkaa hyvin”, Lipponen kirjoitti. Kolme SDP:n presidenttiehdokkuuden tavoittelijaa varmaan haukkoivat henkeään.
Lipposen ikuinen kiistakumppani Erkki Tuomioja väläytti jo alkukesällä, että SDP voisi asettua suoraan Niinistön taakse. Onko kaksikko kerrankin yhtä mieltä?
Vaikka presidentinvaalit ovat oma oopperansa, ne vaikuttavat myös hallitustilanteeseen. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) siipirikkohallitus tietää, että presidentti tukee sitä tavallaan kuin köysi hirtettyä.
Vaikka hallituksen kohtalo ei ole presidentin käsissä, jälkikäteen tuli selväksi, että presidentti olisi ollut valmis uusiin eduskuntavaaleihin.
Kun perussuomalaiset hajosi kesäkuussa, Sipilä teki kuuluisan U-käännöksen matkallaan Kultarantaan sen jälkeen kun hänen ja presidentin erimielisyys hallituksen jatkamisesta tai hajottamisesta oli käynyt ilmi puhelinkeskustelussa.
Porissa Niinistö sanoi kaksikon todenneen tuolloin, ettei olisi ollut viisasta esiintyä yhdessä median edessä, kun kerran herrat olivat eri mieltä.
Jos näin olisi tapahtunut, olisi näyttänyt, että Niinistö olisi siunannut Sipilän päätöksen. Tätä siunausta Niinistö ei halunnut antaa.