Kestääkö puolueaktiivien ja äänestäjäkunnan usko siihen, että Antti Rinne voi viedä SDP:n eduskuntavaalivoittoon.
Näin kuuluu Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtajan ja Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentin Mikko Majanderin mukaan avainkysymys Rinteen jatkolle sosiaalidemokraattien puheenjohtajana.
Rinne on saanut tällä viikolla tuta puoleensa kärkinimien jyrkkää arvostelua synnytystalkoot-sanavalinnastaan.
Rinne innosti suomalaisia synnytystalkoisiin puhuessaan puolueen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa.
Esimerkiksi europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari totesi sanavalinnan tuovan mieleen kansallissosialistit. Ex-puoluesihteeri Mikael Jungnerin mukaan Rinteen aika puoluejohtajana alkaa olla ohi (IL 25.8.).
Majander muistuttaa, että politiikan syksy työmarkkinavääntöineen voi nostaa politiikan agendalle ay-taustaista Rinnettä suosivia kysymyksiä.
- Jonkinlaiselle vedenjakajalla puolueessa joka tapauksessa ollaan.
Rinne valittiin jatkokaudelle SDP:n puheenjohtajana vain puoli vuotta sitten, mikä nostaa kynnystä johtajan aseman asettamiselle vaakalaudalle.
Majander muistuttaa toisaalta puoluejohtajan tämän päivän armottomasta arjesta, jossa pienestä yksityiskohdasta nouseva kohu ei ole tavatonta.
- Puolueiden johtajiin kohdistuu hirvittävä paine. Tässä mielessä voi muistella kokoomuksen Alexander Stubbia, joka puoluejohtajana joutui kerta toisensa jälkeen huonon kierteeseen.
- Elämme kohujen aikaa. Tällöin pienikin moka voi kasvaa isoksi ja sen tekijä ikään kuin tarttuu kuin juoksuhiekkaan entistä syvemmälle, Majander jatkaa.
Hän tähdentää, ettei Antti Rinnettä suojaa omien joukossa ministeriasema, kuten keskustan puheenjohtajaa ja pääministeriä Juha Sipilää, joka myös taistelee pieneneviä mielipidekyselyjen kannatuslukuja vastaan.
- Täytyy myös ottaa huomioon, että Rinteen dramaattinen nousu puheenjohtajaksi Jutta Urpilaisen tilalle oli vastaisku aleneville kannatusluvuille ja hänen asemansa ankkuroitiin kannatuksen nousuun, Majander pohdiskelee.
