Jos ministeri Ulla-Maj Wideroosin ehdotus toteutuu, Suomen Pankki voi menettää vaikutusvaltaansa ja se pystyy jatkossa reagoimaan kriiseihin vain näennäisesti. Suomen Pankin varantoja voi toki purkaa, mutta vain erittäin harkitusti.
Euroon liittyminen on vähentänyt Suomen Pankin riskejä, kuten toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos sanoi keskiviikkona Kalevassa. Väheneminen ei tarkoita kuitenkaan samaa kuin niiden poistuminen. Jos jokin on varmaa taloudessa, niin se on epävarmuus. Wideroosin kaavailema Suomen Pankin kantarahaston ja voittovarojen leikkaus budjettivajeen kattamiseksi sekä taseen heikennys merkitsisivät jättäytymistä Euroopan keskuspankin armoille. Ei ole mitään takeita, että sieltä saadaan aina tarpeeksi apua. EKP antaa lainaa vain vahvaa tasetta vastaan.
Suomen Pankin pääomat elävät omaa elämäänsä valuuttojen kurssimuutosten myötä. Esimerkiksi euron vahvistuminen on syönyt niistä osan. Mahdollisuudet pankkikriisin torjumiseen taas riippuvat suoraan siitä, kuinka paljon keskuspankilla on pääomaa.
Harva ministeri on tehnyt niin reippaan avauksen virassaan kuin Ulla-Maj Wideroos, toki asianmukaisen virkamiesvalmistelun pohjalta. Suomen Pankin pääomien purkaminen 741 miljoonalla eurolla olisi saavutus, joka puolittaisi valtion ensi vuoden lainanottotarpeen ainakin siinä tapauksessa, että budjettiesitys pätee.
On kuitenkin suuri vaara, että poliitikot keksivät heti uusia, mielestään erinomaisia ja välttämättömiä menokohteita, jos helppoa rahaa on kerran tarjolla. Silloin rahat voisivat mennä sen sileän tien. SP:ltä katkaistaisiin kynnet kriisien varalta ja samalla mahdollisuudet käyttää nykyisenlaista äänivaltaa Euroopan keskuspankissa. Kaiken lisäksi seuraavina vuosina olisi saatava taas jostakin rahaa keskuspankin varoilla rahoitettujen hankkeiden jatkamiseen.
Keskuspankin rahastot ovat melkoiset ja niissä voi olla hieman keventämistä. Silloin on vain oltava varmoja siitä, että rahoilla supistetaan valtion velkaa ja että ratkaisut tehdään Suomen Pankin tehtäviä vaarantamatta. Eräs Suomen Pankin johdon edustaja on nimittänyt Wideroosin aikeita konfiskaatioksi eli takavarikoinniksi. Ilmaisu on liioitteleva, mutta kuvastaa sitä, kuinka vakavasti keskuspankissa suhtaudutaan Wideroosin suunnitelmiin.
Wideroosin ehdotuksessa on toinenkin heikko kohta. Hän säilyttäisi nimittäin pääjohtajan nimitysvallan presidentillä, vaikka esittääkin, että Suomen Pankin johtokunnan muiden jäsenten nimitykset siirretään pankkivaltuustolle. Hänelle kävisi jopa se, että presidentti nimittäisi kaikki SP:n johtokunnan jäsenet. Toinen valtiovarainministeri perustelee kantaansa sillä, ettei presidentti voi olla pelkkä kumileimasin.
Ministeri Wideroos luottaa ihmeen vähän työtovereihinsa eduskunnassa. Se on kuitenkin Suomen korkein päättävä elin, joka valitsee keskuudestaan myös pankkivaltuuston. Presidentti on puolestaan uuden perustuslain mukaan ensi sijassa ulkopolitiikan johtaja, yhdessä valtioneuvoston kanssa. Ulkopolitiikassa Suomen Pankilla ja sen johtajavalinnoilla ei ole osaa eikä arpaa. Suomen Pankin nimitysvalta jäi presidentille perustuslakiuudistuksessa perinteen voimasta.
Selkeintä olisi, että eduskunnan pankkivaltuutetut, jotka edustavat puolueiden parasta asiantuntemusta, valitsevat pääjohtajaa myöten keskuspankin johtokunnan jäsenet.