Kaustisella asuva Onna-lehmä viettää suuren osan päivästä kotitilan pihamaalla. Toisinaan se piipahtaa tuvassa asti.
– Kun oven jättää auki ja vähän kutsuu, se tulee tupaan sisään, kertoo tilan isäntä Toni Anttila.
Tuvassa Onnan vakiopaikka on takan edessä. Sisällä se viihtyy yleensä minuutin verran ja palaa sitten takaisin pihalle. Sisällä lehmälle ei anneta mitään syötävää, mutta portailta sille saatetaan tarjoilla väkirehua.
Navetassa Onna käy lähinnä lypsyllä. Myös yöt se viettää navetassa.
– Sillä on kello kaulassa, ja ei siinä nukkumisesta tule mitään, jos se tulee kolmen aikaan yöllä ikkunan alle kävelemään, Anttila nauraa.
Toni Anttila kertoo, että tilalla on ollut pihalehmä parisenkymmentä vuotta. Perinteen aloitti Anttilan äiti. Onnasta tuli pihalehmä, kun sen edeltäjä Ouna-sisko kuoli viime vuonna.
Nykyisin Anttilan pihalla kävelee kaksi nautaeläintä. Onnan kaverina vaeltelee viime syksynä kuohittu Niila-härkä.
Kaksikko on vapaana pihamaalla vain silloin, kun talon väki on kotona. Vaikka Onna ja Niila pysyvät pääasiassa omalla pihalla, niiden perään pitää kuitenkin vähän katsoa.
– Tuossa on 50 metrin päässä kylänraitti ja asfalttitie. Pitää huolehtia, etteivät ne mene sinne ja joudu onnettomuuteen. Joskus ne menevät naapurin puolelle, Anttila kertoo.
Omalla pihamaalla tuhoja saattaa syntyä kukkapenkissä tai omenatarhassa. Omenapuiden oksat saattavat katketa, kun lehmä kiehnää puuta vasten.
Anttila sanoo, että lehmiä voi kyllä komentaa, mutta aina viesti ei mene perille.
– Ne saattavat uskoa tai sitten ei.
Lapinlehmä on porukan kingi
Sekä Onna että Niila ovat rodultaan lapinlehmiä. Ne ovat paljon ulkona myös talvella.
Anttila sanoo, että pakkasta pahempi asia talvessa on liukkaus. Nautaeläinten on vaikea pysyä pystyssä jäisellä pihalla, ja silloin eläin voi loukkaantua pahoin.
Koska Niila on härkä, se ei voi astua lehmiä. Siitä on kuitenkin talonväelle apua astutushommien suhteen. Niila kulkee vapaana navetassa ja pystyy haistamaan, milloin lehmät ovat kiimassa.
Lapin lehmien lisäksi Anttilan navetassa on myös muita rotuja kuten ayshirejä. Lapinlehmä on kooltaan selvästi pienempi mutta vahvaluonteisempi.
– Lapinlehmä on rohkea ja omapäinen. Kyllä se on porukassa kingi, Anttila sanoo,
