Keskiviikkona Matti Vanhasen hallitus sopi iltakoulussa sisäisistä pelisäännöistään. Pääministeri itse toivoo, ettei hallitus äänestäisi, koska se ei lisää yhteistyökykyä. Yksityiskohtaisesti sovittiin virkanimitysten valmistelusta ja muutosten tekemisestä eduskunnassa.
Torstaina keskusta pyyhki pelisääntösopimuksella pöytää, kun kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen vaati sisäministeriön kansliapäällikön nimitysasian vielä viikoksi pöydälle. Kaksi viikkoa sitten saman teki Rkp:läinen ympäristöministeri Jan-Erik Enestam, joka ei halunnut ryhtyä keskustan ja sosiaalidemokraattien kiistan ratkaisijaksi.
Sisäministeriön kansliapäällikön nimityskiista paljastaa, ettei keskustan ja sosiaalidemokraattien yhteistyö ole pelisääntösopimuksesta huolimatta kunnossa. SDP epäilee, ettei keskusta ole päässyt eroon vanhan punamullan ja porvarihallituksen aikaisista menettelytavoista. Keskusta puolestaan katsoo, että sitä on nöyryytetty jo tarpeeksi.
Keskusta on ollut paitsiossa kahdeksan vuotta, joten keskustalaista väriä tunnustavien osuus ministeriöiden virkakoneistossa on huvennut. Puolue joutui myös antautumaan hallitusneuvotteluissa: SDP sai tärkeät avainpaikat. Myös hallitusohjelma kirjoitettiin hyvin pitkälle SDP:n nuottien mukaan. Keskustalle vaalien jälkeen tärkeintä oli päästä hallitukseen ja pysyä siellä.
Hallitukset ovat iän kaiken käyneet nimityskiistoja, onpa perustettu ministerikopliakin ratkomaan erimielisyyksiä ja tekemään virkapaketteja. Siitä on onneksi aikaa. Vaikka pätevyys on nyt yleensä ensisijainen nimitysperuste, jokainen hallituspuolue haluaa saada omia miehiä ja naisia juuri niille avainpaikoille, joissa valmistellaan tärkeitä päätöksiä. Päteviä tarjokkaita puolueilla on kasapäin, joten useimmiten puoluesympatiat ratkaisevat, kuka avoinna olevaan virkaan nimitetään.
Sisäministeriö on keskustalle, kunta- ja maakuntapuolueelle, erityistapaus. Ennen kokoomuksen Kari Häkämiestä kansliapäällikkönä toimi pitkään keskustalainen Juhani Perttunen. Jos alue- ja kuntaministeriön tärkeimmäksi virkamieheksi nimitettäisiin demari, sitä keskustan kentällä ehkä pidettäisiin pahana nöyryytyksenä.
Periaatteessa nimityspolitiikassa mikään ei ole muuttunut. Ministerit nimittävät omia suosikkejaan jopa niin, että oikeuskansleri joutuu välillä muistuttamaan pätevyysvaatimuksista. Kaiken huipuksi hallituksen jäsenet ovat huomanneet porsaanreiän: ministeri voi tehdä omin päin alle vuoden mittaisen määräaikaisen nimityksen.
paakirjoitus@kaleva.fi