Turun surulliset ja traagiset tapahtumat ovat pysäyttäneet meitä, herättäneet monenlaisia tunteita ja asettaneet pohtimaan, mitä tällaisen teon taustalla voi olla.
Emme ehkä koskaan pysty ymmärtämään täysin teon syitä ja vaikka ymmärtäisimmekin, silti väkivalta toista ihmistä kohtaan on aina väärin, eikä sitä voi hyväksyä missään olosuhteissa.
Monet viimeaikaisten iskujen tekijät ovat olleet nuoria miehiä. Oletettavasti nämä nuoret ovat usein kasvaneet hyvin vaikeissa oloissa – harva hyvinvoiva nuori lähtisi kotoaan pakolaiseksi. Tällainen vaikeita asioita kohdannut nuori voi olla eristäytyvä ja ahdistunut ja tarvitsisi toisen ihmisen ymmärtämystä ja välittämistä.
Ehkäpä tämän tiedostaneena terroristiset ääriryhmät etsivät tällaisia nuoria ja tarjoavat tätä välittämistä ja omaa ideologiaansa. Usein radikalisoituneiden nuorten taustalta löytyykin joku vanhempi, nuorelle tärkeä aikuinen, joka on juurruttanut oman ideologiansa näille nuorille.
Pakolaisina tulevat nuoret ovat kasvaneet hyvin erilaisessa ympäristössä kuin me. Tämä saattaa ilmentyä joskus taipumuksena väkivaltaisuuteen ja rikollisuuteen. Pitää kuitenkin muistaa, ettemme saa syyllistää kaikkia maahanmuuttajia muutamien pahojen tekojen vuoksi.
Kun tuemme pakolaisia ja annamme heille toivoa paremmasta tulevaisuudesta, heidän ei ehkä tarvitse hakea sitä äärijärjestöistä? Pakolaispolitiikan tulisi olla suunniteltua ja hallittua, jotta tänne tulevat pakolaiset eivät jäisi tyhjän päälle eivätkä syrjäytyisi ja eristäytyisi, vaan tulisivat otetuksi mukaan yhteiskuntaan.
Miten tunnistamme sen, ketä todella vainotaan? Tämän selvittäminen saattaa olla mahdotonta ja vie aikaa. Pakolaisena saapuvan ihmisen palautus takaisin voi olla vaikea, sillä vähäiset varat ovat ehkä menneet pakolaismatkaan, eivätkä olosuhteet lähtömaassa ole parantuneet.
Lähtökohta ihmisten auttamiselle tulisikin olla avun kohdentaminen ja elinolosuhteiden parantaminen vaikeuksista kärsiviin köyhiin maihin. Minkään maan resurssit eivät riitä kaikkien hädänalaisten vastaanottamiseksi.
Avun antaminen paikan päälle olisi myös paljon edullisempaa ja sen keskittäminen lapsiin ja nuoriin toisi koulutusta ja kehitystä alueille, ehkäisisi syrjäytymistä ja saattaisi vähentää heidän kiinnostustaan äärijärjestöjä kohtaan.
Pakolaispolitiikan ja terrorismin ratkaiseminen ei ole yksin hallituksen asia. Jokainen voi osoittaa ystävällisyydellään, ettemme olekaan pahoja ihmisiä niin kuin radikaali ideologia ehkä väittää, vaan tahdomme hyvää toisille ihmisille.
Lisäksi voimme jakaa omasta hyvyydestämme erilaisina avustuksina. Kohdentamalla avustus esimerkiksi koulun tai sairaalan perustamiseen, nuoren elämän tukemiseen ynnä muuhun, ihmiset voivat konkreettisesti nähdä ja seurata, mitä heidän antamallaan avustuksella saadaan aikaan.
Tällaista toimintaa on jo olemassa eri järjestöjen kautta, mutta sitä tulee vielä kehittää, jotta toiminta olisi riittävän tehokasta, näkyvää ja laajamittaista.
Esa Räisänen
lehtori
Haapavesi
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.