Suuret muutokset raakaöljyn hinnassa ovat maailmaa ravisuttavia tapahtumia, ei ainoastaan taloudellisesti vaan myös poliittisesti.
Monien muistissa on ensimmäinen öljykriisi, joka sai alkunsa Egyptin ja Syyrian yllätyshyökkäyksestä Israeliin lokakuussa 1973. Parissa kuukaudessa öljyn hinta kolminkertaistui. Toinen öljykriisi sai alkunsa vuoden 1979 alussa puhjenneesta Iranin vallankumouksesta. Puolessa vuodessa raakaöljyn hinta yli kaksinkertaistui.
Viimeisin jyrkkä öljyn hinnan nousu koettiin vuosina 2005–2008. Tuolloin ei puhuttu öljykriisistä. Syynä oli se, että hintaa eivät ajaneet ylös poliittiset tekijät vaan globaalin nousukauden vauhdittama kysynnän kasvu. Yli sadan dollarin hintaa alettiin pitää normaalitilana. Kun talous kasvoi ja odotukset olivat korkealla, hinnalla ei ollut niin suurta väliä.
Öljyä tuovissa maissa raakaöljyn hinnan nousu on yleensä nähty kielteisenä asiana. Se heikentää kansalaisten reaalista ostovoimaa, alentaa kysyntää ja heikentää työllisyyttä.
Vastaavasti öljyn hinnan laskua on pidetty hyvänä uutisena. Kun polttoainekulut alenevat, ihmisillä on varaa lisätä muuta kulutusta, ja näin talous piristyy.
Suomessa opittiin 1970- ja 1980- luvulla ajattelemaan toisella tavalla. Suomi toi raakaöljyn Neuvostoliitosta ja maksoi tuontinsa viemällä teollisuustuotteita. Kun raakaöljyn hinta nousi, Neuvostoliiton vienti kasvoi, mikä kompensoi muihin maihin suuntautuvan viennin heikentymisen.
Tämä ajattelu oli meillä niin syvään juurtunut, että kun öljyn hinta vuoden 1986 alkupuolella laski 30 dollarista 10 dollariin tynnyriltä, meillä syntyi paniikki. Muualla öljyn hinnan laskusta iloittiin, meillä synkisteltiin. Kesällä 1986 nousivat esiin devalvaatiovaatimukset, ja jo syksyllä alettiin valmistella elvytysbudjettia.
Raakaöljyn hinnan laskulla vuonna 1986 oli dramaattisia seurauksia. Se vauhditti maailmantalouden kasvua jopa niin, että parin vuoden päästä alettiin puhua ylikuumenemisesta. Suomessakin öljyn hinnan alenemisen suorat ja epäsuorat positiiviset vaikutukset kasvuun ja työllisyyteen ylittivät moninkertaisesti Neuvostoliiton-viennin supistumisen aiheuttamat negatiiviset vaikutukset.
Dramaattisimmat vaikutukset olivat geopoliittisia. Raakaöljyn hinnan lasku heikensi Neuvostoliittoa ja joudutti sen romahtamista.
Yksi tämän syksyn merkittävimmistä talousuutisista on ollut raakaöljyn hinnan putoaminen yli sadasta dollarista alle 70 dollariin tynnyriltä. Hinnan laskuun ovat vaikuttaneet monet tekijät. Tarjonta on noussut merkittävästi, kun liuskeöljyn tuotanto Yhdysvalloissa on päässyt hyvään alkuun.
Samaan aikaan maailmantalouden kasvun hidastuminen on alentanut kysyntää. Kysyntää on vähentänyt myös ajoneuvojen polttoainetehokkuuden paraneminen. OPEC:n äskettäinen päätös olla rajoittamatta raakaöljyntuotantoa hintatason pönkittämiseksi antoi voimakkaan lisäsysäyksen hintojen alenemiselle.
Myös odotukset öljyn tulevasta hinnasta ovat tulleet roimasti alaspäin. Kukaan ei odota hinnan palaavan pitkään aikaan sadan dollarin tasolle.
Prosentuaalisesti 30–40 prosentin hinnan lasku on toki pieni vuoteen 1986 verrattuna. Siitä huolimatta seuraukset voivat olla hyvin merkittäviä.
Kehittyneiden maiden taloudet saavat öljyn hinnan laskusta tuntuvan piristysruiskeen. Yhdysvalloissa tämä on jo näkynyt kuluttajien luottamuksen merkittävän vahvistumisena. Euroopassa vaikutus kertautuu sen kautta, että öljyn hinnan lasku on omiaan vahvistamaan dollaria suhteessa muihin valuuttoihin.
Suomessa on murehdittu Venäjän-viennin supistumista, mitä öljyn hinnan lasku ja ruplan heikkeneminen syventävät. Reaalisen ostovoiman nousun ja muiden maiden tuontikysynnän vahvistumisen aikaansaamiin positiivisiin vaikutuksiin ei juuri ole kiinnitetty huomiota. Nämä myönteiset vaikutukset ovat kuitenkin suurempia kuin Venäjän kautta tulevat kielteiset vaikutukset.
Öljyn hinnan aleneminen hidastaa uusien liuskekaasuesiintymien käyttöönottoa Yhdysvalloissa ja muuallakin, mikä pidemmällä aikavälillä rajoittaa tarjontaa. Hinnan aleneminen saattaa kuitenkin myös hidastaa energiatehokkuuden paranemista.
Mikäli taloudellinen lähtökohtatilanne olisi tämänhetkistä vahvempi, ilmastopoliittisesti olisi nyt hyvä hetki hillitä raakaöljyn hinnan alenemisen siirtymistä kuluttajahintoihin polttoaineveroja nostamalla. Indonesiassa ja Intiassa ollaan leikkaamassa polttoainesubventioita, millä on suuri vaikutus näiden maiden valtiontalouteen ja myöhemmin ehkä ilmastoonkin.
Suurimmat öljyn hinnan alenemisesta johtuvat vaikutukset ovat todennäköisesti geopoliittisia. Maailmassa on maita, kuten Venezuela ja Venäjä, joissa tulojen ja varallisuuden kasvu ja koko julkinen talous on rakentunut sen varaan, että öljyn tynnyrihinta pysyy sadan dollarin yläpuolella.
Öljyn hintaan perustuvasta vaurastumisesta suuri osa on näissä maissa tapahtunut runsaan kymmenen vuoden sisällä. Näiden maiden kansalaisten elintason kannalta öljyn hinnan nykytaso on katastrofaalisen alhainen. Elintason pudottaminen kymmenen vuotta sitten vallinneelle tasolle ei ole poliittisesti helposti hallittavissa.
Kirjoittaja on johtokunnan neuvonantaja Suomen Pankissa.
Kolumni