”Viimeinkin se alkaa!”, iloitsi tyttäreni elokuussa. Kauan odotettu esikoulu oli alkamassa Kivikkokankaan Touhulassa.
6-vuotiaan innolla oli jo aikakin päästä harjoittelemaan koulumaisempaa päiväohjelmaa leikkimisen ohella ja ilolla sitä odotimme myös me vanhemmat. Tunnelmaa kuitenkin varjosti muutama seikka.
Lapsemme olivat samassa paikassa aiemmin päivähoidossa ja tällöin havaitsimme talon toimintatavoissa puutteita. Varhaiskasvatuksen laadussa oli suuria hoitajakohtaisia eroja, henkilökunta sairasti ja vaihtui alinomaa, sijaisena toimi epäpäteviä henkilöitä ja omaan silmään hoitajia oli paikalla yleensä vähemmän kuin laki sallii.
Pihalla silmään on pistänyt hutilointeja suunnittelussa. On menty sieltä mistä aita on matalin. Tosin paradoksaalisesti parkkipaikan ja viereisen kevyen liikenteen väylän välinen aita on tehty niin korkeaksi, että autolla ajaessa pieni kulkija jää näkymättömiin ja potentiaaliseen hengenvaaraan.
Laajat alueet pihalla ja parkkipaikalla ovat usein veden varassa. Rännikaivot ovat halvinta mallia, joten itsestään selvästi lapset täyttävät ne hiekalla. Pyöräparkista ei ole tietoakaan, eikä pihan virikkeellisyyteen ole panostettu.
Keväällä kävi ilmi, että rimanalituksia on tehty myös sisätiloissa: esikoulurakennuksessa havaittiin sisäilmaongelma. Perinteinen kuvio: käytännössä uusi rakennus – lapset käyttäjinä – muovimatto – hajuongelma osassa taloa – syy ei tiedossa – selvitellään – raja-arvot eivät ylity. Maan tapa, tiedätte kyllä.
Touhula sijaitsee kotimme lähellä. Naapuruston kaverit olivat menossa samaan paikkaan. Hajuongelma oli toisessa osassa taloa kuin esikoulutilat. Päiväkodin johto vakuutteli asiaan kuuluvasti, ettei isosta ongelmasta ole kyse. Hälytyskellot soivat päässä, mutta liian korkea oli kynnys lähteä erottamaan tytärtä yksinään eri paikkaan esioppimaan. Se oli virhe.
Esikoulupäivät lähtivät rullaamaan. Sisäilmaongelma piti alun perin korjata kesän aikana. Näin ei tehty ja ongelmat jatkuivat. Syyskuun alussa ilmoitettiinkin jo arvojen olevan koholla.
Usein lasta haettaessa päiväohjelmasta kysyttäessä vastaus on ollut sama: pelkkää vapaata leikkiä. Näin on ollut joka viikko useampana päivänä. Vaikuttaneeko asiaan, että samassa tilassa on ollut myös päiväkotiryhmä evakossa lattiamattoremontin vuoksi. Ahdasta on, eikä esiopetuksen taso päätä huimaa.
Tiloissa alkaa laajamittaisempi tutkimus ja remontti, mikä on hyvä asia, mutta tapahtumaketjun seurauksena tyttäreni ryhmä joutuu evakkoon Hönttämäkeen, johon lapset kuljetetaan päivittäin bussilla aiheuttaen vanhemmille ongelmia aikataulujen kanssa. Pisteenä iin päälle tuli ilmoitus, että ryhmän molemmat esikouluopettajat ovat irtisanoutuneet.
Toukokuussa esikoulukatastrofin loputtua tyttäreni tulee todennäköisesti jo innolla odottamaan koulun alkamista Hiukkavaaran uudessa monitoimitalossa. Jossa kuulemma sielläkin on ollut ongelmia sadeveden kanssa. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?
Ari Nikula
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.