Voi kuinka paljon pahaa onkaan tehty kipukroonikoille, vellovassa opiaattipaniikissa. Pitkäaikaislääkityksiä puretaan potilaalta kysymättä ja kaikki tämä sai alkunsa USA:ssa tehdystä tutkimuksesta.
Amerikkalainen mielipide käsittää opiaatit vaarallisiksi huumeiksi, jotka johtavat käyttäjänsä kuolemaan, koska tämä kuitenkin käyttää niitä väärin. On menty jopa siihen, että USA:n akateeminen yhteisö kehotti Eurooppaa suitsimaan opiaattien määräämistä kipuun.
Kongressiedustajat kirjoittivat myös aiheesta kirjeen WHO:n pääjohtajalle. Selvästikään kirjeen laatijat eivät ole huomioineet, ettei USA ole Eurooppa, mutta tästä kirjeestä tehtiin kuitenkin virheellinen päätelmä, että opiaatit ovat kuolemia aiheuttavia lääkkeitä Euroopassa.
Rapakontakaisista päätelmistä on ollut paljon hallaa kivusta kärsiville myös Suomessa.
Kuitenkin USA:ssa opioidikuolemista 94 prosentilla vainajista oli päihdeongelmatausta ja opioidit hankittu laittomasti. Euroopassa opiaattikuolleisuus on alle kuusi prosenttia.
USA:ssa lehdistö, hallitus, vakuutusyhtiöt ja poliitikot keksivät painostaa kipupotilaita asian tiimoilta. Jopa Suomessa aloitettiin jyrkkä opioidien välttely, koska rapakontakaista dataa haluttiin lukea kirjaimellisesti.
Maailmalla Suomi tunnetaan vanhastaan konservatiivisena ja tiukkana maana opioidien määräämisen suhteen. Muualla Euroopassa ollaan vielä hiukan järkevämpiä, mutta kipupotilaat ovat yleensä köyhää väkeä, eikä heillä ole varaa lähteä hakemaan helpotusta oloonsa ulkomailta.
Täällä kuitenkin voi mennä monia tuskan vuosia saada opioidilääkitys (omaa kokemusta on), sillä ensin kokeillaan kaikki muu.
Moni ei jaksa tätä odotusta ja päätyy lopulliseen ratkaisuun. Yksikin kuolema on liikaa, kun se olisi ollut estettävissä oikealla kipulääkityksellä.
Kipupotilas ottaa lääkettä kipuun, saavuttaa ehkä sitä kautta mielihyvän tunteen kun kipukärki helpottaa, tiedän tämän omakohtaisesti. Narkomaani tekee saman pelkästään mielihyvän vuoksi.
Opiaattien koukuttavuudesta puhutaan paljon. Itse joudun käyttämään niitä päivittäin, enkä tunne olevani koukussa ja väitän, että en ole narkkari. Käytän lääkkeitä, että pystyn elämään elämää – joka muistuttaa sitä aikaa ennen kuin kirurgille sattui vahinko – ja tekemään mitä haluan.
Hoidan itseäni allasjumpalla ja pyöräilemällä sekä pihatöiden teolla. Myös mielikuvaharjoitteet auttavat, mutta vasta katkaistuani kipukärjen opiaatilla, pelkästään mielikuvat eivät tapauksessani auta.
USA:lainen tutkimus kuitenkin niputtaa kipupotilaat ja narkkarit samaan laatikkoon, tämän pohjalta Suomessa sairaalat tekevät samoin suunnitellessaan hoitokäytäntöjään. Tällä päätöksellä on suuri vaikutus kipupotilaiden kohteluun.
Kävin kesäkuussa Maltalla Kivun yhteiskunnallisen vaikutuksen-konferenssissa (SIP, Societal Impact of Pain). Sielläkin intoiltiin USA:sta tulleesta kongressiedustajien kirjeestä WHO:lle.
Pistin asiassa kampoihin, mutta minun lausumamuutosehdotustani ei kannatettu. Vedottiin Suomen konservatiivisuuteen opiaattiasiassa ja siihen, että meillä on jo valmiiksi Euroopan tiukin opiaattikäytäntö.
Suomen ”viranomaisille” tuli taivaan lahjana USA:n tutkimus, missä on virheellisesti tulkittu kipukroonikoiden käyttävän opiaatteja mielihyvän tuottamiseen. Toivon kuitenkin, että oikeat viranomaiset puuttuisivat hätäämme. Me tarvitsemme opiaatteja liikkuaksemme ja liikehän on tunnetusti lääke. Mutta miten liikkua, jos kipu on invalidisoiva?
On erotettava toisistaan oikein ja väärin käytetty lääke. Sopivia mittausmenetelmiä, joiden voidaan olettaa tehokkaasti puuttuvan harhauttamisen mekaniikkaan, pitäisi löytää ja käyttää. Sellaiset mittaukset eivät kuitenkaan saisi aiheettomasti puuttua kipupotilaan lailliseen oikeuteen saada opioidilääkitystä.
Pertti Latvala
kipukroonikko vuodesta 2005
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.