Harmaiden paitojen, punatähtisten lakkien ja polkupyörien Kiina löytyy enää historiankirjojen sivuilta, vaikka kulttuurivallankumouksen päättymisestä on vain neljännesvuosisata. Tämän päivän Kiina on jättitalous, jossa kasvuluvut ovat maailman suurimmat.
Sarsin aiheuttama notkahdus on nyt takanapäin. Kiinan talous kasvaa taas kymmenen prosentin vuosivauhdilla ja ensimmäinen miehitetty avaruuslento kertoi teknologisesta edistyksestä.
Myönteiset uutiset peittävät alleen sen tosiasian, että erityisen nopeasti Kiinassa kasvaa epätasa-arvo. Itärannikon rikkaiden elämäntapa on yhtä kaukana lännen aavikoiden paimentolaisten niukkuudesta kuin teollisuusmaat ovat köyhistä kehitysmaista.
Kymmenesosa kiinalaisista joutuu tulemaan toimeen alle eurolla päivässä. Varsinaisten työttömien määrä ei vielä ole hälyttävän korkea, mutta maataloustöistä ei irtoa leveää leipää. Vaikka muuttoliike kaupunkeihin on vuolas, asuu yhä kaksi kolmesta kiinalaisesta maaseudulla.
Asuinpaikka selittää pitkälti elinolot Kiinassa. Rikkaat löytyvät kaupungeista, köyhät maalta. Itärannikon suurissa metropoleissa raha liikkuu läntiseen tapaan, idän ja pohjoisen köyhissä provinsseissa elätään paikoin keskiaikaisissa oloissa.
Markkinatalous, vauraus ja elintasoerot ovat tulleet Kiinaan hiipimällä. Kulttuurivallankumouksen vuosina 1966-76 koko maa oli yhtä ja samaa harmaata massaa: älymystö tuhottiin, samoin suuri osa koululaitoksesta ja tutkimuksesta. Kapitalismista ei tietenkään siihen aikaan voinut Kiinan yhteydessä puhua sen paremmin suurilla kuin pienilläkään kirjaimilla.
Muutos tapahtui, kun Mao kuoli ja Deng Xiaoping otti kommunistipuolueen ohjaimet käsiinsä. Deng ymmärsi, että köyhyyteen vajonnut maa oli mahdollista saada jaloilleen vain keskusjohtoisuutta höllentämällä ja yksityistä aloitteellisuutta tukemalla. Näin sai alkunsa merkillinen yhteiskuntakokeilu, jota puolue itse kutsuu "sosialistiseksi markkinataloudeksi".
Kiinanliukuminen kohti markkinataloutta on tapahtunut epävirallisesti, ilman että yksityistä omistuoikeutta olisi ankkuroitu lakitekstiin. Vasta tänä syksynä kommunistipuolueen politbyroo on antanut lupauksia, että yksityisomaisuus saisi perustuslain suojan.
Kun yrittäjillä ei ole lain tukea toiminnalleen, on talous saanut monia länsimaiselle markkinataloudelle vieraita ja vääristyneitä muotoja. Erityisen vakava ongelma Kiinassa on korruptio. Yrittäjät joutuvat voitelemaan puolueihmisiä ja hallintovirkamiehiä, jotta rattaat pyörisivät. Tärkein asia yrittäjälle on tuntea oikeat ihmiset.
Vapaan markkinatalouden arvellaan ennen pitkää vaativan rinnalleen poliittisia vapauksia. Kiinan puoluejohto aikoo kuitenkin pitää vallan itsellään, vaikka varovaisia merkkejä demokratiakokeiluista paikallistasolla onkin jo ollut ilmassa.
Uudistusten varovaisuutta selitetään aina vakauden säilyttämisellä. Kulttuurivallankumouksen kuohuntaan ei haluta palata.
Sosialistinen markkinatalous on piitannut vain kasvuluvuista. Väliinputoajat on osoitettu suvun huollettaviksi. Vain joka viidennellä on sairausvakuutus. Uusi puoluejohtaja Hu Jintao on kuitenkin luvannut vähäosaisille parempia aikoja. Jää nähtäväksi, tuleeko sosialistiseen markkinatalouteen sosiaalinen elementti.