Sanginjoen alueesta on kiistelty jo vuodesta 2004 asti. Oulun lähettyvillä ei ole suurta yhtenäistä luonnonsuojelualuetta, toisin kuin muiden Suomen suurien kaupunkien lähettyvillä, mikä jättää alueelle seudullisen metsiensuojelutyhjiön.
Sanginjoki sijaitsee Oulun lähettyvillä ja vetää vertoja Etelä-Suomen kansallispuistoalueille. Alueella on jo virkistyskäyttöominaisuuksia, kuten laavuja, retkeilypolkuja, pitkospuita sekä nuotiopaikkoja. Nyt alueella vallitsee sekakäytön malli, jossa metsätalouskäyttöön on varattu 70 prosenttia alueen pinta-alasta, mikä heikentää sen virkistyskäyttömahdollisuuksia.
Ensisijaisesti tilannetta tulisi kuitenkin tarkastella eliölajien suojelun kannalta, sillä Sanginjoella elää päälle 20 alueellisesti uhanalaista lajia. Sanginjoella sijaitsee useita suojelualueita, mutta ne eivät muodosta yhtenäistä aluetta.
Kansallispuiston perustamista vastustetaan väittämällä, että sen perustaminen on vaikea toteuttaa, sillä se sijaitsee sekä kaupungin että valtion mailla ja luonnonsuojelulain mukaan kansallispuiston perustamisen edellytys on vähintään tuhat hehtaaria valtion maata. Ongelma on enemmänkin byrokraattisteknillinen kuin todellinen. Esimerkiksi Selkämeren kansallispuisto sijaitsee sekä valtion että kaupungin mailla.
Metsien hakkuista saatavat tulot ovat suhteellisen pieniä.
Metsähallituksen luontopalvelun tekemä tutkimus kertoo, että jokainen suojeluun sijoitettu euro tulisi kymmenkertaisena takasin. Oulun luonnonsuojeluyhdistyksen tekemän kyselyn mukaan (2007) Sanginjoen suojelulle on olemassa vankka kannatus. Kyselyyn vastanneista 196 henkilöstä 61 prosenttia kannattaa alueen täydellistä suojelua ja 24 prosenttia kannatti suojelun lisäämistä nykyiseen tilanteeseen verrattuna.
Sanginjoen suojeleminen on kiinni ainoastaan poliittisesta tahdosta. Kansallispuistostatus olisi merkittävä etu imagon kannalta, sillä Suomen 37 kansallispuistossa vierailtiin noin 2,1 miljoonaa kertaa vuonna 2011.
Petteri Moilanen
kuntavaaliehdokas, Vapaa
vasemmisto, Oulu
