Postin lakko alkoi torstaina, kun valtakunnansovittelija Minna Helteen johdolla käydyt neuvottelut olivat päättyneet tuloksetta. Sovintoesitykselle ei kertoman mukaan ollut minkäänlaisia edellytyksiä. Helle peräsi osapuolilta vakavaa pohdintaa siitä, mihin tilanne voi pahimmillaan johtaa. Lakosta voi tulla hyvin pitkä ja hankala, hän arvioi.
Toiveikkaasti voi ajatella, että Helle väritti kommenttiaan neuvottelutaktisista syistä. Synkkien näkemysten maalaaminen voi pehmittää osapuolia kompromissiin. Valitettavasti arvio pitkästä lakosta lienee kuitenkin realistinen.
Mitä pitempi lakko, sitä vakavampia seuraukset. Postin kulku, jos mikä, on yhteiskunnallinen peruspalvelu. Kansalaisia kiusataan taas.
Myönteisenä voi pitää sitä, että Postin työriidalla ei sentään saatu kariutetuksi työmarkkinoiden keskusjärjestöjen keskinäisiä neuvotteluja uudesta laajasta palkkaratkaisusta. Kariutumisvaara oli jo lähellä, kun Posti aikoi palkata lakon aikana töihin väliaikaista vuokratyövoimaa.
Kuvaavaa on, että tätäkään jumia ei saatu auki neuvotteluosapuolten kesken. Asiaan puuttui valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta vastaava pääministeri Juha Sipilä, joka otti yhteyttä Postin johtoon.
Palveluyritys Postin johdon varautumissuunnitelmia voi jotenkin ymmärtää, mutta neuvottelutilanne huomioon ottaen ne osoittivat heikkoa psykologista silmää. Suuren luokan toiveajattelua oli, että postilaiset opastaisivat omiin työtehtäviinsä vuokraväkeä, jonka tarkoituksena oli murtaa lakon teho.
Samoin voi kysyä, yrittääkö Postin johto syöttää liian suurta työehtojen heikennystä kerralla nieltäväksi. Ehkä ajatuksena on, että kertarytinä on jatkuvaa kitinää parempi. Tämä taktiikka vain on saanut työntekijät kaivamaan poteronsa entistä syvemmiksi.
Työntekijäpuolella alan kokonaiskuvan hahmotus näyttää puolestaan puutteelliselta. Jos toimialan muutos tiedostetaankin, ymmärrys sen vaikutuksesta näyttää jääneen vajaaksi.
Vaikka Posti on vielä tehnyt voitollista tulosta, sen liikevaihto on sähköisen viestinnän kasvun takia vääjäämättömässä laskussa. Tämä muutos ei ainakaan hidastu. Samoin Postia ahdistaa uusien kilpailijoiden tulo markkinoille.
Yrityksen johdon on tällaisessa tilanteessa pakko tehdä jonkinlainen selviytymissuunnitelma. Postissa siihen kuuluu myös työehtojen ja -tapojen muutoksia. Jos niitä ei synny, jousto tapahtuu toisessa paikassa: työpaikkoja vähennetään.
Neuvottelutilanne vaikuttaa nyt olevan umpisolmussa. Jos edistystä ei tapahdu pikapuoliin, edessä ovat tukilakot, joita aina valmis AKT on jo väläyttänyt.
Tämäkin työtaistelu päättyy joskus kompromissiin. Jos tahtoa ja taitoa on, kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen riesana oleva lakko saadaan päättymään nopeasti.
Lakkoihin ajaudutaan Suomessa edelleen aivan liian herkästi. On pakko kysyä, miksi niin monessa muussa maassa asiat kyetään hoitamaan toisin.
Pääkirjoitus