Uusia liikuntalajeja esitellään medioissa harva se päivä. Kansallisessa liikuntapotretissa väen sydän sykkii tasaisemmin. Tutut harrastukset pitävät hyvin pintansa. Kestomenestyjät – kävely, lenkkeily, pyöräily ja uinti – jatkavat aikuisilla voittokulkuaan.
– Näitä lajeja pystyy harrastamaan helposti itsekseen ilman aika- tai suorituspaikkavaatimuksia, selvittää järjestöpalvelujohtaja Rainer Anttila Suomen liikunta ja urheilusta (SLU). Yhdistys on tehnyt säännöllisesti liikuntatutkimuksia parin vuosikymmenen ajan.
Vapaa-ajan lajipohjainen harrastaminen on lisääntynyt. Mutta liikunta kaikkiaan ei, koska hyötyliikunta on yhä vähentynyt. Seuraukset näkyvät väestön vyötäröllä.
Kansanterveydellisestä näkökulmasta ikävä asia on harrastuneisuuden jakaantuminen entistä vahvemmin.
– Aktiiviset ovat usein tosi aktiivisia, passiiviset entistä passiivisempia, Anttila kuvaa.
Nuorten kohdalla on selvä suunta yksilölajeista kohti joukkuelajeja. Liikuntatutkimuksen historiassa tämä näkyy salibandyn 90-luvulta alkaneena nousuna. Toinen selvä nousija on, joskin varttuneempien ryhmässä, sauvakävely.
