Suomalaisista noin seitsemän kymmenestä on tehnyt ostoksia netissä. Täällä nettikaupan kasvuun on herätty turhan myöhään ja päästetty ulkomaiset toimijat hyviin asemiin.
Suomalaiset tekevät EU:n komission tuoreen selvityksen mukaan innokkaasti ostoksia ulkomaisista verkkokaupoista. Kun koko EU:ssa 11 prosenttia kansalaisista teki viime vuonna nettiostoksia toisesta jäsenmaasta, suomalaisten kohdalla lukema oli 30 prosenttia.
Korkeaa lukemaamme selittää osaksi se, että Euroopan suuret nettikaupat ovat saksalaisia, ranskalaisia ja brittiläisiä. Vaikkapa saksalaisten ei yksinkertaisesti tarvitse turvautua ulkomaisiin nettikauppoihin. Suomalaisen kannattaa usein niin tehdä.
Viime vuonna suomalaiset ostivat kaupan alan selvityksen mukaan verkosta tavaroita ja palveluja jo vajaalla 10 miljardilla eurolla. Kun nettikauppa ei juurikaan lisää shoppailua kaikkiaan, uhkaa perinteisten kiinteiden myymälöiden liikevaihto notkahtaa.
Tällä on kielteiset seurauksensa työllisyyteen ja palvelujen tarjontaan. Murros näkyy selvästi esimerkiksi matkatoimistoalalla, jossa palvelevia matkamyymälöitä on yhä harvemmassa.
Moni kauppaketju on vastannut haasteeseen luomalla perinteisten myymälöiden rinnalle nettikaupan. Silloin myyntitulot edes jäävät ketjun sisään.
Todellisen läpimurron tehneitä suomalaisia nettikauppoja on kuitenkin vain muutamia. Ne kaupat, jotka ovat olleet verkossa jo vuosia, menestyvät nyt parhaiten.
Näyttääkin siltä, että Suomessa monet yritykset heräsivät verkkokauppaan aivan liian myöhään. Nollasta on työlästä lähteä valtaamaan markkinaosuuksia.
Joillakin toimialoilla ollaan nettipalveluissa lähes alkutekijöissä. Näin on esimerkiksi ruokakaupassa. Jos siellä asiakkaat säikäytetään jo alussa kovilla toimituskuluilla, ei myynti voi koskaan korkeaksi noustakaan.
Suomalaisyritykset lähtevät verkkokauppaan takamatkalta useasta syystä. Olemme korkeiden kustannusten maa. Väestön pienuus näkyy myynnin määrissä. Suuret saksalaiset tai brittiläiset ketjut voivat satoinetuhansine asiakkaineen ottaa tuotteesta hyvin pienen katteen ja toimia silti voitollisesti.
Suomessa pienemmältä asiakasjoukolta pitää ottaa suurempi kate. Se näkyy tuotteen hinnassa, mikä sitten houkuttaa asiakkaita ostamaan ulkomailta kovista postikuluistakin huolimatta.
Rohkaisevaa tällä hetkellä on se, että edelleenkin suomalaiset ostavat selvästi enemmän palveluita ja tavaraa kotimaisista kuin ulkomaisista nettikaupoista. Tilanne ei kuitenkaan ilman ponnisteluja pysy tällaisena.
Jos vanhemman ikäpolven verkkokauppaa ulkomailta estää kieli- tai nettitaitojen puute, nuoren sukupolven kohdalla tilanne on toinen. Ehkä heillä ostamiseen ulkomailta liittyy myös sellaista kiehtovuutta, jota kotimaiset kaupat eivät tarjoa.
Sitä sopii joka tapauksessa toivoa, ettei nettikaupan kasvu olennaisesti heikennä palveluja tarjoavien kauppa- ja palveluyritysten toimintaedellytyksiä.
Vaikkapa asiantuntevan kameramyyjän tai tiskin toisella puolella istuvan matkatoimistovirkailijan ammattitaitoa on vaikea korvata nettipalveluin. Perinteisen palvelun säilyminen on asiakkaista itsestään kiinni.