Halpalentoyhtiöt ovat tulleet jäädäkseen ja näivettääkseen perinteiset kallislentoyhtiöt kuoliaaksi. Halpalentoliput ovat välillä niin halpoja, että se herättää tavallisessa taaplaajassa ihmetystä, epäilyksiäkin.
Halpalentoyhtiöiden toimintamalliinhan kuuluu kaikkien mahdollisten kallislentoyhtiöitä rasittavien ylimääräisten kulujen karsiminen. Keinoja ja vaikutuksia on monia.
Muun muassa halpalentoyhtiöiden oheispalvelut, kuten lipun ostaminen ja muiden matkadokumenttien hoitaminen pyritään sälyttämään matkustajan itsensä hoidettaviksi.
Itse itsensä palveleminen on yhtiölle kustannustehokasta, mutta palveluun tottuneelle matkaajalle se voi olla aika työlästä ja turhauttavaa.
Kokemuksen mukaan lentokentän matkustusdokumenttiautomaatti on joko epäkunnossa tai suoltaa mitä huvittaa. Ja turvatarkastuksen tiskiltä on tuskastuttavan pitkä matka takaisin automaatille uusia tulostamaan. Mutta ei matkanteko tuollaiseen pikkuharmiin tyssää, hermot vaan tuppaavat kiristymään.
Halpalennon yhtenä yllätyksenä voi tulla, etteivät käsimatkatavarat mahdu moottoriturbiinikoneen matkustamoon, vaikka ne olisikin pakattu yleisen ohjeistuksen mukaan mitoitettuun laukkuun
Mutta ei sekään suuri harmi ole, laukut nostetaan koneeseen mentäessä vaunuun ja koneen laskeuduttua ne poimitaan samanlaisesta vaunusta mukaan. Helppoa ja yksinkertaista, jopa helpompaa kuin laukkujen kanssa matkustamossa painiminen.
Lentomatkan ilmaisten tarjoilujen puuttuminen ei haittaa, sillä kallislentojen lipun hintaan kuuluvat eväät eivät yleensä ole kovinkaan leuhkat. Sämpylän pupeltaminen ja kahvin kanssa tolskaaminen ahtaassa tilassa on lähinnä piinallista.
Saa halpalentokoneestakin virkistystä, jos haluaa, mutta se maksaa. Mutta paljon pitää virvokkeita ostaa, että lentolippujen hintojen erotus tasaantuu.
Kauhutarinoina kerrotaan, kuinka halpalentoyhtiöiden säästöistä saavat osansa myös lentäjät. Heillä lennätetään epäinhimillisiä työvuoroja ilman kallislentoyhtiöiden tolkuttomia palkkoja ja kunnollisia lepotaukoja.
Huhutaan myös, että koneiden asianmukainen huoltaminen jätetään säästösyistä väliin, ja että ilmojen teillä keikutaan siksi henkemme kaupalla.
Liikenteen turvallisuusviraston mukaan eurooppalaiset halpalentoyhtiöt ja kallislentoyhtiöt ”noudattavat samoja, YK:n alaisen kansainvälisen siviili-ilmailujärjestö ICAOn minimivaatimuksia ja yhtiön kotimaan kansallisia vaatimuksia”.
Onnettomuustilastot ovat linjassa tuon kanssa.
Mutta on siinä jotain reipasta teeseitse-meininkiä, kun halpalentokoneen – ihan levänneen ja virkeän näköinen – kapteeni askeltaa välilaskukentällä paitahihaisillaan koneen portaita ulos ja katselee arvioivasti koneen toista potkuria, ottaa siitä kiinni ja nitkuttelee rivakasti.
Siinä koneen ikkunasta tähyilevä matkustajakin aidosti kiinnostuu, että onkohan potkuri kunnossa. Hokee mielessään kuulleensa, että moottoreita on kaksi siksi, että yhdelläkin hätätilassa pärjätään.
Toisaalta tulee mieleen, että reipas halpalentokapteenimme ei tuulessa ja tuiskussa näytä lainkaan kopealta ja hirveen komealta ja häpeämättömän ylipalkatulta.
Suurten yhtiöiden lentäjät joskus tuppaavat näyttämään siltä, kun hirveen komeina harppovat takit auki pitkin terminaalien käytäviä lentoemäntien kopistellessa hirveen nätteinä heidän perässään.
Ei se mikään tavaton ihme ole, että kallislentoyhtiöt näivettyvät. Samankaltaisten kokemusten ja aatosten perusteella toinen tosin julistaa, ettei ikinä lennä muilla kuin niillä.
Mutta että halpalentoyhtiön hubi Ouluun? Höpö höpö.