Vanha mies tuli joka päivä. Hän käveli sairaalaan aamupäivällä, kävi välillä poissa ja tuli taas illansuussa.
Miehen vaimo makasi terveyskeskuksen vuodeosaston kahden hengen huoneessa ikkunapaikalla. Hän ei reagoinut juuri mihinkään, mutta söi kun puoliso lusikoi ruokaa suuhun.
Vanhusten koti oli kymmenien kilometrien päässä terveyskeskuksesta. Mies kertoi vuokranneensa kylältä asunnon sitä varten, että voi olla vaimonsa kanssa sairaalassa.
Voi olla, että mies halusi varmistaa, että hänen puolisonsa saa riittävästi ruokaa. Asiasta ei puhuttu, mutta näytti vahvasti siltä ettei se ollut ainoa syy.
Suomalaisen vanhustenhoidon ongelmat on viime päivinä purskahtaneet esiin. Vanhukset eivät ole saaneet riittävästi ruokaa, heidän hygieniastaan ei ole huolehdittu ja heidät on jätetty yksin.Työntekijöitä laitoksissa on liian vähän. Alalle ei ole tulijoita ja he jotka ovat töissä, ovat loppuun asti väsyneitä.
Keskustelusta voisi kepeästi luulla, että vanhustenhoidon alennustila on aivan uusi asia.
Sitähän se ei ole. Asiantuntijat ja vanhustenhoidosta tehdyt tutkimukset ovat kertoneet korutonta kieltään kauan. He, jotka ovat seuranneet omaistensa hoitoa laitoksissa, ovat nähneet saman omin silmin itsekin. Vanhustenhoidon huutavan ääni korvessa, emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä on ajat sitten paljastanut, miten vanhuksia hoidetaan.
Viestejä ei ole kuultu, ei ainakaan kuunneltu. Toivottavasti lukossa olleet korvat nyt aukeavat. Politiikan hulabaloon perusteella voi olettaa, että niin on käynyt.
Vaikka suuri osa esiin tulleista hoidon puutteista liittyy yksityisten hoivakotien toimintaan, on korjaamista myös julkisella puolella. Ja kuten on nähty, sitä on muuallakin kuin hoivakodeissa.
Voi olla, että julkisen sektorin laitoksissa henkilökuntaa ei ole leikattu niin luuta myöten kuin yksityissä hoivakodeissa, mutta niissäkään ihmiset eivät saa sellaista hoivaa ja kohtelua kuin ansaitsisivat.
Näyttää siltä, että hoitajamitoitukset saadaan lakiin. Se ei yksin riitä, sillä ongelmista ei päästä ulos vain sillä, että hoitajamitoitukseksi määritellään 0,7. Muutakin korjattavaa on.
Osa hoitolaitosten rumista laiminlyönneistä selittyy huonolla johtamisella. Suurestakaan hoitajaplutoonasta ei ole hyötyä, jos se tekee vääriä asioita. Valtaosa vanhusten kanssa töitä tekevistä tekee töitä sydämellään ja kärsii, kun ei voi tehdä asioita niin hyvin kuin haluaisi. Alalla on myös ihmisiä, joiden pitäisi olla aivan muissa töissä kuin hoitamassa iäkkäitä ja sairaita ihmisiä.Ystävällinen ele tai kosketus eivät vie yhtään enempää aikaa kuin tiuskaisu ja tai kovakourainen tyynyn kohentaminen.
Järkyttävät kertomukset vanhusten kohtelusta hoivakodeissa kielivät suuryritysten ahneudesta. Murheellista on, että vanhusten huono kohtelu kertoo myös välittämisen, lähimmäisenrakkauden ja vastuullisuuden puutteesta. Ja ikävä kyllä se koskee myös meitä.
Välittämistä ei voi ulkoistaa hoivakotien tai vuodeosastojen työntekijöille eikä viranomaisille, vaan se kuuluu kaikille. Toki on aina lohdullisempaa löytää syy muualta kuin itsestä.
Vanhustenhoitoa koskevassa keskustelussa kyseltiin, missä on hoitaja kuolevan vanhuksen viereltä. Yhtä hyvin voi kysyä, missä on omainen kuolevan vanhuksen viereltä.
Terveyskeskuksen vuodeosastolla käynyt vanha mies jaksoi pysyä vaimonsa vierellä. Voi olla, että hän pysyy siinä vieläkin.