GÖTEBORG Ei ole helppoa olla Lou Vairo, joka vuodesta toiseen törmää saman ongelman eteen.
Minulla oli erittäin suuria vaikeuksia koota joukkue tänne, vaikka vapaita pelaajia oli varmaankin kaksi joukkueellista, kertoo Vairo USA:n joukkueen tyylikäs valmentaja, jota arvostetaan laajalti.
Arvovalta on kuitenkin koetuksella, kun kysymys on kombinaatiosta USA ja MM-kisat. Kieltäytymisiä sateli jälleen kerran korvat täyteen.
Ymmärrän, jos pelaaja on kokenut ja käynyt jo MM-kisoissa tai loukkaantunut, ja sanoo ei. Mutta yli ymmärryksen menee se, kun nuoret sinkkupelaajat kieltäytyvät, Vairo puuskahtaa.
USA:n jääkiekkoliitto satsaa alle 18- ja 20-vuotiaiden maajoukkueeseen todella paljon, ja niihin joukkueeseen on tungosta, mutta mihin katoaa lojaalisuus, kun pelataan Euroopassa MM-kisoja? Vairo kysyy.
Vertauksien tulva vain kasvaa.
Pelaajien pitäisi ymmärtää, että ei täällä asuta teltoissa kuin jossain Afganistanissa ja jahtaamassa Osama Bin Ladenia vaan huippuhotelleissa ja pelaamassa MM-kisoja, joilla on pitkät ja kunniakkaat perinteet, Vairo suorastaan hehkuu.
Nykyisestä joukkueesta Vairolla ei ole moitteen sijaa sanottavanaan.
Kaikki täällä olevat suostuivat heti ensimmäisellä puhelinsoitolla kuin partiopojat.
Uusia kasvoja liikaa
Vairolla on joukkueessaan vain neljä pelaajaa, jotka olivat mukana vuosi sitten MM-jäällä Saksassa; Mark Eaton, Derek Plante, Ryan Miller ja Eric Weinrich. Näistä kokenut MM-kisakävijä, 35-vuotias Weinrich liittyi joukkoon mukaan heti sen jälkeen kun Philadelphia putosi Ottawalle. Hän onkin ainoa USA:n pelaaja, jonka kisapassi leimattiin MM-kisojen avauspäivän jälkeen.
Koska jenkkien kisa-armeija on varsinainen muukalaislegioona, Vairo otti keinon käyttöön.
Ensimmäisissä harjoituksissa pyysin pelaajia kiinnittämään nimilapun kypärään, jotta olisi tiennyt, kuka kukin on, Vairo hymähtää.
Kovimmista nimistä ovat poissa John LeClair (Philadlephia), Brian Leetch (NY Rangers), Mike Modano (Dallas) ja Mike Richter (NY Rangers).
Ymmärrän hyvin, että haluavat mieluummin lomailla vaimojensa kanssa jossain etelämerellä.
Valkoisen talon kutsu ei kiehtonut
Myöskään liittovaltion korkein johto ei saa jenkkien, kenties pöyhkeitä, tähtipelaajia syttymään.
Kun presidentti George W. Bush kutsui hopeajoukkueen olympialaisten jälkeen valkoiseen taloon, vain viisi vaivautui paikalle, Vairo tuhahtaa.
USA.:n liiton sekasortoista ja epäyhtenäistä tilaa kuvaa hyvin myös se, miten Vairo joutui ottamaan pestin päävalmentajuudesta vastaan.
En ollut valmentanut kymmeneen vuoteen, kun pomoni Doug Palazzari ilmoitti, että minun pitää koota joukkue Pietariin 2000 ja valmentaa sitä. Jos en olisi suostunut olisin saanut potkut, kertoo Vairo, joka työskenteli sitä ennen koulutuksen ja valmennuksen koordinointitehtävissä.
Myös amerikkalaisen median mielenkiinto on laimeaa.
Sitä ei kiinnosta koko MM-jääkiekko pätkääkään. Vain olympialaiset ovat jotain suurta.
Hatcher USA:n nimekkäin
USA:n joukkueen nimekkäin pelaaja on Dallasin järkälemäinen pakki, 745 NHL-ottelun Derian Hatcher, joka on Stanley cupin voittaja 1999, mutta joka ei MM-jäällä ole saanut aikaan yhtään mitään.
Hänen pelityylinsä ei ole parhaimmillaan leveässä kaukalossa, Vairo tietää.
Hatcher ei yllättäen päässyt jenkkien olympiajoukkueeseen, jonka kasasi legendaarinen Herb Brooks vuoden 1980 kultajoukkueen valmentaja. Sitä vastoin Hatcher oli joukossa mukana, kun USA voitti World cupin finaalissa 1996 Kanadan sekä jenkkien Naganon joukkueessa neljä vuotta sitten.
Vajaan kuukauden päästä 30 vuotta täyttävä Hatcher on joukkueensa ylivoimaisesti eniten ansaitseva NHL-kiekkoilija. Dallas Stars maksaa hänelle yhdestä kaudesta 4,1 miljoonaa US-dollaria. Hän oli joukkueensa ykkösvaraus numerolla kahdeksan vuonna 1990.
Suomella paras joukkue
Kun Suomi kohtaa tiistaina elämän ja kuoleman ottelussa Suomen, Vairo tunnustaa realiteetit.
Viikko sitten olin sitä mieltä, että Suomi voittaa maailmanmestaruuden. Nyt minun on pakko veikata, että mestaruuden voittaa joku toinen, Vairo naurahtaa.
Mutta.
Mielestäni Suomella on turnauksen paras joukkue, ja paino on sanassa joukkue.