Turkin itsevaltainen presidentti ja AKP näyttivät todelliset kasvonsa pakottaessaan Istanbulin uusintavaaleihin. Euroopan unionin kannalta Turkin epädemokraattisen kehityksen seuraaminen on tuskallista.
Turkin itsevaltainen presidentti Recep Tayyip Erdogan on saanut vaatimuksensa läpi. Presidentin islamistisen valtapuolueen AKP:n tappio Istanbulin maaliskuisissa pormestarinvaaleissa johtaa uusiin vaaleihin. Vaaliviranomaiset taipuivat AKP:n syytösten edessä, ja opposition saama vaalivoitto mitätöitiin. Uusintavaalit käydään kesäkuussa.
Istanbulin hylätyn vaalin voitti alunperin Turkin suurimman oppositiopuolueen CHP:n ehdokas Ekrem Imamoglu. Erdoganille tappio oli nöyryyttävä, sillä hän on Istanbulin entinen pormestari.
AKP kärsi pitkästä aikaa vaalitappioita paikallisvaaleissa eri puolilla Turkkia, mikä viittaa tyytymättömyyden kasvuun Erdoganin autoritääristä politiikka kohtaan. Istanbulin vaalitulos antoi aiheen olettaa, että äänestämällä voidaan vielä vaikuttaa Turkin politiikkaan ja että vaalituloksella olisi merkitystä. Erdoganin itsevaltaisen hallinnon painostus uusintavaaleihin kertoo jostain aivan muusta.
Erdoganin ja AKP:n luoma kansallismielisten ja konservatiivisten voimien keskittymä pitää tiukasti kiinni vallastaan. Paikallisvaalit viestivät, että pinnan alla kytee tyytymättömyyttä varsinkin kun Turkin talous on vajonnut taantumaan.
Turkki on kulkenut kauaksi siitä, mitä vielä 2000-luvun alussa kuviteltiin. Tuolloin ajateltiin, että Erdogan torjuisi epädemokraattista ja poliittiseen islamiin johtavaa kehitystä ja pitäisi kiinni moniarvoisesta yhteiskunnasta ja demokratiasta. Toiveet eivät ole toteutuneet.
Sen sijaan on päädytty islamilais-konservatiivisen yhteiskunnan yksisilmäiseen pakkorakentamiseen. Tiedotusvälineitä on hiljennetty, oikeuslaitosta rapautettu ja kansalaisoikeuksia poljettu. Armeijan vallankaappausyritys muutama vuosi sitten oli outo näytelmä, jonka jälkeen hallintoa on puhdistettu massiivisin toimin.
Euroopan unionin kannalta Turkin kehityksen seuraaminen on tuskallista. Turkki on EU:n tärkeä kumppanimaa, eikä vähiten EU:n ja Turkin pakolaissopimuksen takia. EU:n kannalta sopimus Turkin kanssa vähentää unionin alueelle tulevien pakolaisten määrää, rajoittaa ihmissalakuljetusta sekä turvaa EU:n yhtenäisyyttä ja vapaata liikkuvuutta Schengen-alueella.
Asian kääntöpuoli on se, että Turkin EU-jäsenyys lipuu entistä kauemmaksi. Pakolaissopimuksen myötä EU:n mahdollisuus vaikuttaa Turkin EU-jäsenyyttä edistäviin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin uudistuksiin on heikentynyt.
Turkki ei ole lotkauttanut korvaansakaan EU:n ulkosuhteiden edustajan Frederica Mogherinin vetoomukseen, jossa tämä korosti vapaiden, reilujen ja läpinäkyvien vaalien olevan keskeistä demokratioille sekä EU:n ja Turkin suhteille.
Erdogan on tähän asti voinut perustella hallintonsa jyrkkiä toimia sillä, että AKP:llä on kansan tuki. Istanbul osoittaa, että näin ei ole. Vaalituloksen mitätöinti on demokratialle vakava takapakki. Nähtäväksi jää, miten oppositio pystyy vastaamaan uusintavaaleissa, joiden rehellisyydestä ei ole enää mitään takeita.