Rakas kotikaupunkini on kokenut tällä vuosituhannella varsinaisen myllerryksen ja nyt kun kaupunginhallitus miettii uusia säästöjä, olisi hyvä visioida myös millainen on Oulun suunta. Kaupungin budjettivaje täytyy korjata, mutta mistä ja mitä sitten?
Kunnille on määrätty pakollisia toimintoja kuten vanhuspalvelut tai päivähoito. Näistä ei ole mahdollista luistaa ja kaikki varmasti haluaisivat kaupungin suhtautuvan tähän sellaisella vakavuudella, että täällä olisi hyvä elää vauvasta vaariin
Kuitenkin kaupunki hankkii vuosittain 600 miljoonalla eurolla ja investoi reippaasti yli sadalla miljoonalla. Olisi naiivia olettaa, että jokainen euro olisi käytetty parhaalla mahdollisella tavalla, joten jostain täytyy voida leikata.
Juustohöylällä ei saa suuria säästöjä ja pakollisten toimintojen hyöty jokaiselle kaupunkilaiselle on selkeä. Pakollisten asioiden kohdalla pitäisi puhua tehokkuudesta ja leikata kunnolla muualta.
Aiempina vuosina olemme esimerkiksi valaisseet katuojan ja sen varrella olevia puita noin 600 000 eurolla. Citypyörien investointi taas oli 11 000 euroa per pyörä sopimuskaudelta. Molemmat ovat varmasti mukavia asioita, mutta vaikea sanoa olennaiseksi. Tällaisissa investoinneissa on myös samanlainen moraalinen ongelma kuin pienissä homekouluissa. Keräämme verotulot laajalta, joten meidän täytyy miettiä onko oikein sijoittaa ne asioihin, jotka hyödyttävät vain pientä osaa.
Pysyäksemme elinvoimaisena meidän täytyy investoida fiksusti. Haluaisin nähdä keskittymisen kahteen polkuun kaupunkilaisen elämässä.
Ensimmäisenä polku lastentarhasta tohtoriksi ja pysäkit siinä välillä. Kaupunki ei voi tehdä kenestäkään vastavalmistunutta, mutta voi tarjota tukitoimintoja tämän mahdollistamiseksi.
Esimerkiksi nuorten mielenterveyspalveluissa olisi parannettavaa, koska jonotusajat ovat liian pitkät. Yhä enenevässä määrin meillä on täällä asuvia tai tänne muuttavia nuoria, joilla ei ole mahdollista saada perheeltä kaipaamaansa tukea. Toimiva hoitojärjestelmä voi parhaimmassa tapauksessa päättää nuoren valmistumisesta. Tällä on suora vaikutus siihen tuleeko hänestä nettoveronmaksaja vaiko pitkäaikainen taloudellinen haaste.
Toinen polku on yksilön tie työelämässä. Oulun täytyy tukea yrityskulttuuria ja yrittämistä. Meidän täytyy mahdollistaa työ koko suuralueella jos haluamme kasvaa ja kehittyä, myös Oulunsalossa tai Haukiputaalla. Tavoite ei voi olla luoda työpaikkoja kaupungin omalla rahalla, vaan tukea työllistäjien ja yrittäjien tarpeita toimialaan katsomatta. Täällä täytyy olla laajat etenemis- ja kasvumahdollisuudet, jotta saamme pidettyä paikalliset ammattilaiset ja houkuteltua uusia.
Tehdään Oulusta jatkossa Suomen ihmisystävällisin kaupunki. Kun täytyy leikata, leikataan rakenteista ja huomioidaan ketä täällä asuu. Otetaan suunnaksi mahdollistaa yksilön onnistuminen ja luodaan siitä hyvinvointia koko alueelle.
Sebastian Stenfors
varapuheenjohtaja
Oulun Yrittäjät
puheenjohtaja
Linnasaaren Kokoomusnuoret
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.