Helsinki Allekirjoittaneen lisäksi moni harkitsi pitkään, kannattaako Suomen jääkiekkomaajoukkuetta mennä ottamaan vastaan sunnuntain ja maanantain välisenä kirpeänä pakkasyönä hävityn olympialaisten loppuottelun jälkeen. Tapahtuman järjestäjien onneksi useampi tuhat ihmistä päätti näyttää suomalaisen luonteensa ja saapui Leijonia vastaan Helsingin kauppatorille.
Jo iltayhdeksältä alkanut juhla hyydytti kuitenkin usean kannattajan, sillä saapuessani paikalle puoli kahdelta torilta valui pois enemmän hytisevää kiekkokansaa kuin sinne kerääntyi. Tunnelma oli etenkin esiintymislavan lähellä huipussaan, vaikka esiintyjillä näytti usean otteeseen olevan ongelmia keksiä ohjelmaa Leijonien saapumista odotellessa. Ohjelman suunnittelua vaikeutti pelaajia kuljettaneen tilauslennon parin tunnin myöhästyminen.
Suomen huikeaa menestystä olympiakaukalossa osattiin Jääkiekkoliiton taholta ennakoida juhlien suhteen.
- Lentoyhtiöiden ja tapahtuman järjestäjien kanssa tehtiin alustavia järjestelyjä ja kun pelit etenivät, päätettiin painaa nappia, Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Heikki Hietanen valaisi.
Hietasen arvioiden mukaan lennot ja hopeajuhla kustansivat 100 000 euroa. Kulut menivät liiton piikkiin.
Uskollisten kiekkofanien lähes jäätyneet varpaat kokivat ihmeparantumisen, kun juontajat Risto Kaskilahti ja Jukka Laaksonen huudattivat kello kahden jälkeen yleisöä tiedolla Leijonien laskeutumisesta Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Muutama suomalaisartisti yritti lämmittää tunnelmaa, mutta monista katsojista näki, että he halusivat vähemmän laulutaitoisia idoleitaan lavalle.
Kansallislaulu houkutti
Leijonat paikalle
Kello alkoi lähestyä kolmea, kun erittäin moniäänisen ja epävireisen Maamme-laulun jälkeen Havis Amandan patsaan lähistöllä alkoi tapahtua. Kansa kerääntyi kadun varrelle hurraamaan kiekkosankareilleen, joista osa tajusi tokkurassa vilkuttaa bussista takaisinkin. Sakari Kuosmasen tervetuliaislauluna esittämä Finlandia-hymni tuntui nostavan reilun kymmenen asteen pakkasen selkeästi plussan puolelle.
- Kuulimme väliaikatietoja lentokentältä, että paikalla on yhä paljon väkeä. Tämän kokeminen niin tärkeäksi tuli meille isona positiivisena yllätyksenä, tunnelmaa paikalla aistinut Hietanen jatkoi.
Ympäri Suomen Kauppatorille saapunut kiekkoväki mylvi suosiotaan yksi kerrallaan lavalle kutsutuille pelaajille. Viimeisenä lavalle astuneelle kapteeni Saku Koivulle annettiin luonnollisesti eniten sanavaltaa mikrofonin ääressä. Tätä ennen huumaa olivat vuorollaan muun muassa nostaneet "Sörkän partioita" kiitellyt juhlakuntoinen Olli Jokinen ja paidattomana eturivin miesfanien tapaan lavalla pullistellut Jarkko Ruutu.
- Katso, tuolla miehet riisuvat paitansa, miksei täälläkin, Ruutu opasti juontaja Laaksosta.
Maajoukkueuransa päättäneelle kokeneelle Teppo Nummiselle finaalitappion jälkeinen tuska oli vaihtunut hymyksi. Olympiakulta jäi unelmaksi, mutta toinen unelma toteutui, kun Numminen pääsi laulattamaan yleisöä ee-oo-huudoilla rock-kukkojen tapaan.
"Me ollaan
sankareita kaikki"
Tilaisuus ei vastannut kävijämäärältään kevätsäässä 1995 juhlittua MM-kultatapahtumaa, mutta ajankohta ja tunnelma eivät varmasti unohdu keneltäkään paikalla olleilta. Leijonien ja kiekkokansan esittämä J. Karjalaisen "Sankarit" oli osuva lainaus 11 vuoden takaisesta mestaruusfiestasta. Silloin paikalla nykyisestä hopeajoukkueesta olivat Ville Peltonen, Saku Koivu, Jere Lehtinen ja Petteri Nummelin.
Tapahtuma huipentui edessä seisseille, kun Koivu ja muutama muu pelimies heitti kisapusakkansa yleisön joukkoon lämmikkeeksi. Lopuksi selkeästi liikuttunut Koivu kiitti sitkeää suomalaiskansaa.
- Yli kymmenen vuotta olen näissä maaottelukuvioissa ollut. Tällaista joukkuehenkeä ei ole ollut kyllä koskaan ennen. Näköjään teillä siellä on samanlainen henki, Koivu kiitti yleisöä.
Kansan jo puoliksi kaikottua viimeisen sanan sanoi Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola, joka ylisti joukkuetta "Suomen parhaaksi".