Jos olisin Pudasjärveltä, nyt kyllä olisin mieleni pahoittanut.
Noin vain pullautetaan pois Oulun uudelta kuntaliitoskierrokselta, vaikka itse olisivat mukaan halunneet. Ja vielä vapaaehtoisesti, ilman pakkoa.
Tietenkään Pudasjärvi ei ole ”kaupunkiseudun yhdyskuntarakennetta” tai ”tiivistä Oulun seudun työssäkäyntialuetta”.
Sehän on tiivistä Oulun seudun mökilläkäyntialuetta.
Välttämättä se ei tarkoita, että se mökki juuri Pudasjärvellä olisi. Mutta mökkikunta Kuusamossa on yli 6 000 kesäasuntoa, joista epäilemättä melkoinen osa on juuri oululaisten.
Ja mitenkäs sinne ajetaan, jos ei Pudasjärven kautta.
Viimeistään siinä Hirvisuon kohdalla, noin 50 kilometrin päässä Oulusta Pudasjärven rajalla liikenne harvenee, maisema muuttuu. Suota piisaa, mutta niiden välissä tien varren metsät näyttävät poikkeuksellisen hyvin hoidetuilta.
Sen verran lähellä Oulua se on, että tuskin koskaan tulee pysähdyttyä. Ehkä tankille, mutta esimerkiksi Pudasjärven keskustaan on vaikea keksiä asiaa.
Siinä se nyt kuitenkin vain on, jotenkin välitilassa. Oululainen mieltää sen Kuusamon kylkeen, mutta kuusamolainen Oulun suuntaan. Onhan siinä Taivalkoskikin välissä.
Oululaisten olisi kyllä kannattanut ottaa pudasjärveläiset. Olisi saatu onnellisia ja omatoimisia kuntalaisia, juuri sellaisia, joita kaupungin strategiassa kaivataan.
Muistelen nimittäin, että takavuosina joku tutkimus olisi todistanut pudasjärveläiset ehkäpä koko pohjoisen Skandinavian tyytyväisimmiksi ihmisiksi.
Tarkemmin ottaen taisi olla kyse Siuruan kylän vetreistä vanhuksista, jotka eivät pahemmin terveyspalvelujen perään huokaile. Eikä valituksia kuulu, vaikka tietkin aurataan vain kesäisin tai koulumatka on jotain sata kilometriä.
Olisihan siinä ollut sekin vaihtoehto, että olisi vaihdettu Oulun ja Pudasjärven asukkaat keskenään. Kartasta katsoen lääniä näyttäisi olevan tarpeeksi. Hioituisivat pahimmat tyytymättömyyden särmät sileiksi.
”Eihän tuonne uuteen hyvinvointikeskuspisteeseen niin hirveä matka ole. Ja onko minulla sinne oikeastaan asiaakaan...”
”Pääasia, että linja-auto edes kerran päivässä kylällä pyörähtää... tai naapurikylällä... koulupäivinä...”
Kaikki tuntemani pudasjärveläiset ovat sitä paitsi erittäin mukavia. Tosin kovin monta en tunne.
Tietysti voin muistaa väärin. Tai sitten en.
Sillä eihän tuolta pahempaa tyytymättömyyden älämölöä ole kuulunut – paitsi kouluasioissa – vaikka Pudasjärvi iltapäivälehden mukaan on Suomen surkeimpia kuntia. Takavuosina suorastaan kurjin, viime kesänä enää yhdeksänneksi kurjin.
Surkeuden perusteena käytettiin kuntaliiton tilastoja: verotus on kireää, yli puolet kaupungin tuloista on valtionosuuksien varassa ja verotulot per asukas liki heikoimmat maassa. Huoltosuhde aivan romahtaa kymmenessä vuodessa.
Työttömyys riivaa.
Eivätkä pudasjärveläiset taida sittenkään niin terveitä olla, koskapa sairastavuusindeksi ja mielenterveysindeksikin ovat maan keskitasoa heikommat.
Pitäkööt siis tunkkinsa. Ja Kollajansakin, ei sen puoleen. Sitäkin olisi jouduttu vatvomaan ja veivaamaan. Viinivaarassa on oululaisille ihan tarpeeksi.
Toisaalta olen kyllä ollut siinä uskossa, että koko kuntauudistuksen tarkoitus oli ratkaista, miten heikoimmilla alueilla pärjätään. Nyt näyttää siltä, että pakkoliitoksilla yhdistettäisiin alueen parhaiten pärjäävät alueet ja ulos pullautettaisiin ne surkeat.
Oulun seudulla pakko koskisi Kempelettä ja Liminkaa.
Kuntaliitoksia vastustava oppositiojohtaja Juha Sipilä (kesk.) on Kempeleestä, mutta tokkopa kuntaa sen takia listalla pistettiin – kiusaksi. Asukkaiden onnellisuudestakaan en tiedä, mutta iloisia veronmaksajia sieltä saataisiin kieltämättä kelpo liuta.