Tuskin ketään oikeasti yllätti, että HIFK antoi jälleen kerran Jere Karalahdelle hänen töppäilynsä anteeksi. Mitäpä muuta joukkue olisi ylipäätään voinut tehdä?
Antaa Karalahdelle potkut?
Ei. Ei todellakaan.
Ilman Karalahtea HIFK olisi ollut alkavalla kaudella kuin piano ilman koskettimiaan. Jere on kuitenkin edelleen halutessaan yksi SM-liigan parhaista puolustajista. Hänen pelillinen merkityksensä on korvaamaton nykyiselle HIFK:lle.
Lisäksi Karalahti on jo nyt IFK-ikoni. Miehen seurauskollisuus punaista petonuttua kohtaan on äärimmäisen harvinaista ja ihailtavaa nykypäivinä.
Siksi myös fanit rakastavat Jereä.
Karalahden puolustukseksi voidaan laskea, että hän ei hölmöile silloin kuin on tosi kyseessä. Luvattomat poissaolot ja myöhästymiset sattuvat kerta toisensa jälkeen niin sanottujen hälläväliä-pelien yhteydessä.
Kuten eräs HIFK-fanien puuhamiehistä totesi taannoin, suurinta osaa faneista ei haittaa niin kauan, kun Jeren hölmöilyt sattuvat pronssiottelujen ja harjoituspelien alla.
HIFK:n johtoportaan ja erityisesti toimitusjohtaja Pentti Matikaisen toiminta tapauksen tiimoilta on surkuhupaisaa seurattavaa. Vakuuttelua, vatvontaa ja palstamillimetrien kalastelua.
Onhan se toki suotavaa ihan julkisesti korostaa, että Karalahtea koskevat samat säännöt kuin seuran kaikkia muita pelaajia.
Matikaisen sanat ja teot ovat valitettavan kuin ristiriitaisia. On satavarmaa, että jos kysymyksessä olisi joku muu HIFK-pelaaja kuin Jere Karalahti, hänelle olisi viimeistään nyt näytetty ovea.
HIFK:n hallitus vakuutti tiistaina, että seuraavan rikkomuksen jälkeen Karalahden sopimus irtisanotaan.
Tuskinpa vaan.
Teemu Wilenius
teemu.wilenius@kaleva.fi