Apulaiteteknikko Tiina Salmi kuulostaa tarmokkaalta, kun hän kuvailee pitkiä työpäiviään Rion paralympialaisissa. Tunnit hupenevat, päivät sotkeutuvat toisiinsa, lähes kuukauden mittainen urakka hengästyttää, mutta sadan hengen tekninen tiimi jaksaa urakoida.
Teknikko saa energiaa kiitollisista katseista, urheilijoiden helpottuneista ilmeistä.
– Ihmiset ja ihmisten kohtaaminen. Se on parasta, Salmi kertoo.
– Kiitollisuus ja se, kun näet heidän pääsevän taas liikkeelle ja tekemään asioita, joiden takia he ovat tänne tulleet.
Salmi on työssään Respectassa erikoistunut tekemään ja korjaamaan alaraajojen proteeseja. Riossa toimenkuva on toisenlainen. Pitää tarttua, mihin tahansa ongelmaan.
– Erilaista, mielenkiintoista. Minäkin olen tehnyt viime päivinä lähinnä ompelutöitä, koska miehet tuntuvat katsovat, että se luonnistuu naisilta paremmin, Salmi kertoo.
Ompelutaitoja Salmi on verestänyt varsinkin pyörätuolien parissa. Hän on korjaillut monet istuintyynyt, säätänyt hihnoja ja istuinten selkänojia.
Palvelu on urheilijoille ilmainen
Salmi aloitti työt olympiakylän palvelukeskuksessa ennen kisojen alkua. Viime päivät ovat kuluneet pyörätuolitenniksen kilpailupaikalla. Työkierto vie hänet vielä takaisin palvelukeskukseen ennen kuin hän siirtyy muutamaksi päiväksi urheilijoiden lämmittelyalueelle.
– Pari ensimmäistä päivää Rioon saapumisen jälkeen oli hiljaista. Kolmantena päivänä roihahti jo melkoinen vipinä.
Kiireet alkoivat ennen kuin kilpailut. Sekin kuvaa paralympialaisten poikkeuksellista luonnetta Salmen työn kannalta.
– Onhan Suomessakin joskun niin, että apua haetaan vasta, kun proteesi on jo hajoamassa käsiin, Salmi aloittaa.
Salmen ajatus jatkuu pienen tauon jälkeen.
– Korjattavat välineet ovat olleet usein valmiiksi huonossa kunnossa. Yhdessä tapauksessa pyörätuoleihin erikoistuneet teknikot arvioivat, että korjattavaksi tuotu tuoli olisi heitettävä kokonaan roskiin.
Hankalimpaankin tapaukseen löytyi lopulta ratkaisu.
– Kelausvanne piti vaihtaa, samoin sisä- ja ulkokumit, sivutuki, Salmi luettelee.
Mutta hyvä tuli, lopulta. Ja asiakkaan tyytyväisyyttä lisää Riossa sekin, että korjauspalvelut ovat ilmaisia.
Lämpömuovista toimiva käsilasta
Teknikon töissä värinät tulevat haasteellisimmista tehtävistä.
– En ole aiemmin juuri tehnyt lämpömuovijuttuja. Onnistuin kuitenkin valmistamaan australialaiselle urheilijalle käsilastan, ja hän oli siihen hirveän tyytyväinen. Se lämmitti.
– Toinen mielenkiintoinen tehtävä oli lipunkantotelineen valmistaminen Makedonian joukkueen lipunkantajalle. Se kesti ja toimi.
Salmi on tutustunut paraurheiluun vasta Riossa.
– Mieletöntä, mihin nämä urheilijat pystyvät rajoitteistaan huolimatta, hän sanoo.
– Rion paralympialaisten huolto on mittava hanke. Kisoissa urheilee yli 4 338 urheilijaa, joiden apuvälineistä huolehditaan ilmaiseksi.
– Kisojen 23 lajin suorituspaikoilla on 14 huoltopistettä. Paralympiakylän teknisessä keskuksessa ja huoltopisteissä huolletaan ja korjataan juoksuproteesit, rugby- ja koripallopyörätuolit, kelaustuolit sekä henkilökohtaiset apuvälineet, proteesit, ortoosit ja pyörätuolit.
– Sadan hengen huoltotiimiin kuuluu proteesimestareita, apuvälineteknikoita, hitsaajia ja muuta henkilökuntaa 31 maasta.
– Huoltotiimin käytössä on 15 000 kiloa varaosia sekä 18 000 kilon koneita, joilla työt tehdään.