Vladimir Putin, kallis hintalappu ja terrorismin uhka. Nämä asiat leimaavat ennalta Sotšin talvikisoja, mutta eivät saa peittää sitä, että olympialaiset ovat urheilun juhla.
Sotšin talviolympialaiset alkavat virallisesti tänään ristiriitaisissa, ehkä ristiriitaisemmissa tunnelmissa kuin yhdetkään edelliset talvikisat. Ristiriitaisuudet johtuvat pröystäilevien kisojen ylikalliista hintalapusta ja olympiarauhaa varjostavasta terrorismin uhasta.
Olympiakisoja ei ole kertaakaan aiemmin liitetty niin paljon yhteen nimeen kuin nyt. Sotšin olympialaisia voi syystä kutsua Putinin kisoiksi. Sotši-projekti on presidentti Vladimir Putinin idea, jonka hän runnoi läpi ja jota hän paimentaa.
Jos kisat ja kisajärjestelyt onnistuvat, kunnia menee ennen kaikkea Putinille. Jos ne taas epäonnistuvat ja etenkin jos terrorismi tulee kuokkavieraaksi, suurin vastuu kaatuu samalle henkilölle.
Olympialaiset ovat Putinin lempilapsi. Niihin on holvattu rahaa enemmän kuin yksiinkään muihin olympiakisoihin. Kisoilla Venäjä näyttää suurvaltalihaksiaan.
Jopa 40 miljardiin euroon, tai ylikin, nouseva hintalappu on hirmuinen semminkin kun talvikisat ovat kesäkisoja paljon pienimuotoisemmat ja vähälajisemmat. Vähempikin olisi riittänyt. Budjettia on lihottanut Venäjällä maan tapaan kuuluva korruptio.
Pohjaton budjetti ei ole taannut sitä, että kaikki olisi valmiina ajoissa ja sujuisi kuin rasvattu. Rakentaminen ja viimeistely ovat monin paikoin jääneet niin viime tippaan, että New York Times -lehti kutsui hotellinrakennussprinttiä kisojen ensimmäiseksi lajiksi.
Ennen kisoja näytti siltä, että Sotšin avajais- ja päättäjäisseremonioista jäisi pois huomattava määrä poliittisia johtajia. Näin ei kuitenkaan näytä käyvän, vaan poisjäännit jäävät yksittäistapauksiksi. Niitä ei voi edes kutsua boikoteiksi. Lopputulosta voi kutsua urheilun voitoksi, vaikka näitä olympiakisoja reunustaakin putinilainen silaus.
Suomesta paikalle matkustavat ainakin tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Jyrki Katainen. Toivottavasti he ottavat oheistapaamisissaan isäntien kanssa esille Venäjän ihmisoikeudet, sen yhä kaventuvan mediavapauden ja sukupuolivähemmistöjen aseman.
Suurin epävarmuustekijä liittyy terrorismin uhkaan. Kisoja vartioi kuitenkin niin massiivinen turvallisuuskoneisto, että pohjoiskaukasialaiset terroristiryhmät tuskin edes yrittävät iskeä ainakaan kisapaikoille.
Jonkinlaiset terroriteot ovat silti täysin mahdollisia saartorenkaan ulkokehällä ja siitä kauempana. Terroriteoilla uhattiin kisojen alla esitetyssä videossa, ja kaksi itävaltalaisurheilijaa on saanut uhkauskirjeen. Venäjän viranomaisten kanssa ainakin jonkinlaista yhteistyötä tekevät Yhdysvaltain turvallisuusviranomaiset ovat kertoneet seuraavansa joitakin jälkiä.
Politiikkaa ja urheilua on vaikea pitää erossa toisistaan, mutta terrorismia ei pitäisi urheiluun sotkea. Terrorismin kohdistuminen urheilijoihin ja kisaturisteihin olisi vieläkin tuomittavampaa.
Oikein tai väärin, kisat on kumminkin myönnetty Venäjälle. On urheilun juhlan aika. Se ei tarkoita hyväksyntää sille, mitä muuta Venäjällä tapahtuu.