JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.
Huipputasolla - on laji sitten ihan mikä tahansa - marginaalit ovat pienet. Pienistä asioista, tapahtumista, sattumuksista voi kasvaa suurta ja merkittävää. Myös SM-liigan pudotuspeleissä.
Pelicans ja Blues pistivät Kärpät tiukoille yhteensä seitsemän kertaa. Seitsemän kertaa Kärpät poistui kaukalosta voittajana. Sattumaako? Ei todellakaan.
Kärpissä voittamisen kulttuuri on juurtunut niin syvälle takaraivoon, ettei se voi olla vaikuttamatta lopputuloksiin.
Väittämä saa tukea tilastoista. Kymmenestä viimeisestä pudotuspelien jatkoajasta vuosina 2004-2007 Kärpät on voittanut yhdeksän. Sen kauneusvirheen sivalsi Espoossa tasan vuosi Bluesissa pelannut Esa Pirnes.
Mutta ihmekös tuo: Pirnes on kärppäläisen kiekkokoulun kasvatti.
Jos mukaan lasketaan 11 edellistä jatkoaikaottelua, mukaan tulee toinenkin Kärppien kokema äkkikuolema. Sama mies kummittelee sielläkin. Tänään 30 vuotta täyttävä Pirnes ampui Tapparalla liigakultaa Oulussa huhtikuussa 2003.
Pääsy finaaliin on Kärpille ja koko organisaatiolla balsamia kirveleviin haavoihin, jotka syntyivät vuosi sitten välieräsarjassa Ässiä vastaan. Pronssi toki oli viime kaudella tyydyttävä päätös, mutta näillä leveyksillä on ryhdytty niin krantuksi, että vain mestaruus kelpaa.
Se on jutun juoni myös kahden seuraavan viikon aikana. Niin kirkas kuin hopea onkin, se on hävitty mitali.
Pelicans ja Blues olivat vastustajina Kärppiä jopa ärhäkämpiä ja tavallaan aggressiivisempia, mutta Jalosen legioona pelasi kaikki ottelut uskomattoman kypsästi, käytti kaiken kokemuksensa ja kärsivällisyytensä, eikä lähtenyt vastustajan vietäväksi.
Keskittyminen omaan tekemiseen on teesi, jolle Kärpissä on uskollisesti kumarrettu viime vuodet.
Eikä syyttä.
SM-liigan runkosarja näytti, missä päin Suomea pelataan valtakunnan parasta jääkiekkoa. Kärpät ja Jokerit pääsevät aloittamaan finaalisarjan tasa-arvoisista lähtökohdista, sillä molemmat ovat voittaneet tämän kevään kaikki pelaamaansa seitsemän play off-peliä.
Pelicansia vastaan Kärpät vielä toppuutteli. Blues-sarjassa kärppäkone kävi välillä kovillakin kierroksilla.
Kun mestaruus on nyt Kärppien virallinen tavoite, joukkueen on entisestään parannettava peliä. Jokerit on huippuunsa viritetty vastustaja.
On pelaajia, jotka runkosarjassa iskevät kovia tehoja, mutta pehmeyttään hyytyvät tärkeissä otteluissa harmaaseen massaan. Sitten on pelaajia, jotka ovat tasaisesti hyviä kauden jokaisessa vaiheessa, kuten esimerkiksi Jari Viuhkola, Mika Pyörälä ja Michal Bros.
Sitten on vielä niitä, jotka runkosarjassa etsivät parasta virettään, mutta antavat palaa, kun pelataan suurista asioista. Katsokaa Josef Boumediennea ja Ross Lupaschukia. Tässä on Kärppien tämän hetken kaksi ylivoimaisesti parasta puolustajaa.
Oma lukunsa on Tuomas Tarkki. Sama mies, joka oli puoli vuotta sitten oli Mr. Nobody.
Kärpistä potkut saanut Andy Chiodo ei pystynyt torjumaan HPK:ta finaaliin.
Tarkki pystyi.
Kärpät valitsi oikein.