Kansalaisia on valistettu säästämisen välttämättömyydestä usean asiantuntijan suulla viimeisen vuoden ajan. Jokaisen tajuntaan on iskostunut, ettei entinen velalle rakentuva elämänmeno voi jatkua.
Säästäminen on kuitenkin helpompaa sanoa kuin toteuttaa. Säästökohteita osoitetaan herkästi jostain muualta kuin sieltä, minkä itse kukin kokee tärkeäksi. Näin on vaikea saada aikaan yhteistä käsitystä menojen vähentämiskohteista.
Tämä tulee esille yhteiskunnan joka tasolla. Valtio säästää kunnilta, jotka puolestaan paikkaavat aukot veroja korottamalla.
Viimeksi tällä viikolla tulosjulkistamisen yhteydessä valtio-omisteinen lentoyhtiö Finnair ilmoitti tavoittelevansa vielä 45 miljoonan euron leikkauksia saavuttaakseen asettamansa 200 miljoonan euron kulukarsintatavoitteen.
Kun yhtiö valmistelee samaan aikaan 3,2 miljoonan euron bonusohjelmaa johtajilleen, sen tulee olemaan vaikea saada työntekijöiltä hyväksyntää uusille henkilöstömenojen vähennyksille.
Oulussa syntyi erikoinen tilanne, kun yli sadan ihmisen työpaikasta yt-neuvotteluja käyvän ammattikorkeakoulun pitäisi päästä parin miljoonaan säästöihin samaan aikaan kun palkkamenoihin joudutaan panemaan miljoona lisää.
Palkkamenojen lisätarve syntyi, kun oppilaitos osakeyhtiöitettiin. Se ei voi noudattaa enää kunta-alan sopimuksia.
Oma lukunsa on kuntien yhdistämiset. Kaiken järjen mukaan niiden pitäisi johtaa hallinnon keventämiseen ja sitä kautta säästöihin. Laki kuitenkin turvaa yhdistämistilanteessa viiden vuoden irtisanomissuojan. Jos viiden vuoden aikana tulee uusia kuntaliitoksia, suoja-aika sen kun vain kasvaa.