Hiljainen, nöyrä ja vaatimaton. Kolme adjektiivia, jotka usein liitetään maalivahti Fredrik Norrenaan.
Kuvaus on kieltämättä osuva, kun Norrenasta puhutaan julkisuuden ihmisenä kaukalon ulkopuolella. Mies vetäytyy mielellään omiin oloihinsa, välttelee parhaansa mukaan suuria valokeiloja ja vastailee toimittajien kysymyksiin vain pakon sanelemana - ja silloinkin hyvin hiljaisella äänenpainolla.
Jäällä pietarsaarelaislähtöinen torjuja on kuitenkin kuin eri ihminen: kunnianhimoinen kuningasleijona, joka ohjaa omalla järkkymättömällä tekemisellään ja esimerkillään koko edessä pelaavaa joukkuettaan.
Norrenan voittaja-asenne kävi ilmi myös päättyneellä NHL-kaudella. Kokenut tulokasvahti lähti kauteen varamiehen roolissa, mutta päätti sen Columbus Blue Jacketsin kiistattomana ykköstorjujana.
- Suuhun jäi hyvä maku, vaikka kausi oli kokonaisuutena melkoista vuoristorataa. Alku oli vaikea sekä minulle että perheelleni, mutta onneksi loppua kohden pelasimme joukkueena paremmin ja paremmin, ja myös perheeni alkoi viihtyä.
Sopeutumista ja viihtyvyyttä edesauttoi varmasti omalta osaltaan, että Columbus tarjosi helmikuun alussa kahden vuoden jatkosopimusta suomalaisvahdille, joka oli syrjäyttänyt seuran hierarkiassa ykkösmaalivahdiksi kaavaillun, mutta loukkaantumisista kärsineen Pascal Leclairen.
Koko Columbuksen joukkue petrasi peliään kesken kauden, vaikka taistelu ei riittänytkään pudotuspeleihin. Norrenan mukaan kyse ei ollut sattumasta. Marraskuussa tehty valmentajanvaihto Gerard Gallantista Philadelphian ex-käskijään Ken Hitchcockiin oli onnistunut veto.
- Valmentajanvaihto oli kaiken a ja o, joukkueen tulevaisuudenkin kannalta. Hitchcock on taktisesti pätevä valmentaja. Tosin hänen kättensä jälki alkoi toden teolla näkyä vasta helmikuussa.
Moskovan reissu on Norrenalle jo uran viides MM-kisoihin. Leijonaryhmän kokeneeseen kaartiin kuuluvan torjujan mukaan kisapäätös ei ollut tällä kertaa itsestäänselvyys.
- Oli aivan liian aikaisin tiedossa, että meidän (Columbus) pelit päättyvät runkosarjaan. Minulla olikin koko kevät aikaa miettiä, lähdenkö mukaan vai en. Perheeni myönteinen suhtautuminen asiaan vaikutti lopulta ratkaisevasti päätökseeni, Norrena alleviivaa.
Myös hyvissä ajoin solmittu jatkosopimus Blue Jacketsin kanssa painoi vaakakupissa.
- Niin, olisihan päätös ollut ainakin huomattavasti vaikeampi ilman sopimusta. Se olisi saattanut käydä liian kalliiksi Jääkiekkoliiton kukkarolle, koska olisin todennäköisesti tarvinnut itselleni ylimääräisen vakuutuksen.
Fredrik Norrena, 33, oli viime kaudella mukana Leijonien molemmissa arvoturnauksissa. Torinon olympialaisissa miehelle kaavailtiin alunperin kolmosvahdin roolia, mutta poisjääntien myötä paikka aukesi lopulta pelaavaan kokoonpanoon.
Norrena oli kakkostorjujan roolissa myös Latvian MM-jäillä. Ykkösvahti Antero Niittymäen loukkaantuminen käänsi kuitenkin tilanteen päälaelleen, ja Norrena nousi parrasvaloihin. Hän osoitti henkisen kanttinsa ja taitonsa viimeistään kisojen pronssiottelussa jättämällä Kanadan maaleitta.
Moskovassa Norrenan harteille on lastattu - ainakin alustavasti - Leijonien ykköstorjujan vaativa virka. Tilanne saattaa muuttua kuitenkin nopeasti, jos taalaliigan pudotuspeleistä vapautuu maajoukkueen käyttöön muita MM-kutsuun suopeasti vastaavia huippuvahteja.
Norrena itse suhtautuu asemaansa joukkueessa tyynenrauhallisesti.
- Media uhraa aikaansa aivan liikaa tuohon kysymykseen. Itse en mieti asiaa juurikaan, sillä valmentajat tekevät loppujen lopuksi päätöksen siitä, ketkä pelaavat.
- Totta kai haluan pelata aina mahdollisimman paljon, hän lisää heti perään.
Maalivahdin suuressa räpylässä on hyvät muistot tulevasta kisakaupungista.
- Minulla on kaikin puolin hyvät fiilikset Moskovasta. Kaupunki on ok, ja pelitkin ovat kulkeneet siellä hyvin, Norrena summaa ja väläyttää samalla ensimmäistä kertaa vajaan tunnin aikana pientä hymynkaarta huulillaan.
Totinen mies, mutta totisesti ovat todistetut myös hänen torjuntataitonsa.
