Samalla kun Vancouver Canucks putosi NHL:n pudotuspeleissä Anaheimille, ja puolustaja Sami Salo antoi varovaisia signaaleja, että hän voisi saapua Moskovaan leijonien avuksi, alkoi Jukka-Pekka Laamasen lähtölaskenta.
Numero 44 odottaa edelleen käyttäjäänsä ja voi olla että paita jää kokonaan vaille hikipisaroita. Kärppäpakin kisapassia ei ole leimattu - ja tuskin leimataankaan.
Näin ollen Laamasesta on tulossa ensimmäisessä aikuisten arvoturnauksessaan kisaturisti sanan tässä merkityksessä, koska Salon myötä hänen rankkauksensa leijonapuolustuksessa putoaa kahdeksanneksi. Ja koska Suomi pelaa ottelut vain kuudella pakilla, siitä voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä.
Laamanen ei ole yksin roolinsa vankina. Tony Salmelainen pakkasi laukkunsa jo ennen vappua ja vielä Moskovassa olevista pelaajista hyökkääjä Antti Pihlström ja maalivahti Sinuhe Wallinheimo odottavat kisapassiensa leimamista - ja varsin todennäköisesti turhaan.
Miten joukkueen henkinen tila kestää epävarmuustekijät, jotka eivät voi olla heijastelematta päivittäiseen toimintaan? Kokeneet profiilipelaajat toki kestävät mukisematta raskaan kisarupeaman rasitukset, mutta rajalla keikkuvia varmasti rassaa.
Otetaanpa esimerkiksi Frölundan Tomi Kallio, joka on Frölundassa tottunut pelaamaan jopa 30 minuuttia, mutta Moskovassa joutuu ottamaan vastaan väin pätkätöitä nelosketjussa.
Mitä miettii Mika Pyörälä, joka joutuu tasapainoilemaan kokoonpanon ja katsomon välimaastossa? Onko Jarkko Ruutu tyytyväinen statuksestaan 13:ntena hyökkääjänä?
Mikko Koivu otti Sveitsi-ottelussa turhautuneisuuttaan kymmenen minuutin jäähyn sen jälkeen, kun oli vispannut kiekon vahingossa katsomoon. Tottakai M. Koivua tympäisee, varsinkin kun ei pystynyt raivaamaan paikkaa maineikkaan ykkösketjun keskushyökkääjänä. Paikkaa, jossa hänen esikuvansa ja oma isoveljensä Saku teki sankaritekoja 12 vuotta sitten Tukholmassa.
Joukkueen rakentaminen ei ole helppo prosessi. Helppoa ei ole myöskään pitää joukkoja ruodussa.
Kaikkein tärkeintä ei ole valita joukkueeseen parhaita pelaajia - vaan sopivimmat pelaajat. Jokaisen täytyy tietää oma paikkansa, tietää oman roolinsa kautta tuleva vastuu.
Maailmanluokan pelaajina Ville Peltonen, Jere Lehtinen ja Petteri Nummelin varmasti tietävät, mitä heiltä odotetaan. Myös Kari Lehtonen saa varautua siihen, että hän saa vastuuta suurten otteluiden maalivahtina.
Suomella on oikeastaan enää yksi peli aikaa harjoitella, kokeilla ja hakea askelmerkkejä oikeisiin otteluihin. Tätä taustaa vasten on äärimmäisen tärkeää, että Sveitsi-ottelun nihkeydestä ei näkyisi Italia-ottelussa enää mitään merkkejä.
Sunnuntaina Suomi kohtaa Ruotsin, mitä voidaan pitää todellisena kenraaliharjoituksena ennen keskiviikon tai torstain kuolemanpäivää.
Sunnuntai-iltana tiedetään myös se, millä ilmeellä leijonat lähtevät kohti suurempia haasteita; hymy korvilla vai alahuuli mutrulla.
Veikkaus osuu jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Jouko Vuorjoki
jouko.vuorjoki@kaleva.fi